Immo on paras

En tiiä mistä alottaisin. Immo tuli tänne viime viikon maanantaina ja viipyi aina eilisaamuun asti. Ihana, ihana, ihana viikko takana. Käveltiin paljon ympäri kaupunkia, käytiin kattomassa futista, katseltiin kaupunkia kaapelihissistä ja Casa de Campon päältä, käytiin park Retirossa, syötiin ravintoloissa, istuttiin kattoterassilla ja päätettiin mennä sinä ainoana sadepäivänä eläintarhaan. Täytyy sanoa, että olin ton kaiken jälkeen aika väsyny, mutta ottaisin uusiks ihan koska vaan.

Ja kuten ennalta osasin ennustaa, tuntu se eron hetki taas tosi pahalta. Ja se ensimmäinen ilta yksin. Ja toinenkin, mutta pikkuhiljaa helpottaa. Nähdään seuraavaksi 30 päivän päästä Kööpenhaminassa. Aika, mee nopeesti!

Ja yllärinä tulin viikonloppuna taas kipeeksi, että varmasti ois nyt mahdollisimman kurjaa. :D Tänään koulussa yskin kyyneleet silmiin ja oksun kurkkuun, ja lähdinki sitte aika vikkelästi kotia kohti.

huomioita

En oo varsinaisesti kokenu mitään kulttuurishokkia täällä, koska Espanja on mulle jo aika tuttu entuudestaan. Paljon eroja Suomeen kuitenkin on, tässä muutamia niistä!

Ruokailu

No ensinnäkin ruokailu-ajat poikkeaa paljon Suomen rytmistä. Lounasta syödään vasta kahden jälkeen ja illallinen tosi myöhään, joskus yhdeksän maissa tai sen jälkeen. Ravintolassa tilataan monesti pieniä annoksia jaettavaksi koko porukan kesken, eikä kukaan laske kuinka paljon kukakin söi, lasku jaetaan tasan. Parasta on tapakset, semmoset jotka saa ilmaiseksi juoman kylkeen. Ei täällä nälässä tarvi kyllä olla.

Olin eilen ajoissa derbyillallisella, pöytä tuli lopulta täyteen!

Siivoushommat

En tiiä onko tää kuinka yleistä, mutta ainakaan meiän kämpässä ei oo imuria. On vähän perseestä jollain harjalla levitellä pölyjä ympäriinsä, mut onneks en oo niin kauheen tarkka näissä asioissa. :D Kenkiä pidetään jalassa sisälläkin, mutta ite en jaksa. Tiskikone meillä täällä onneks on!

Liikenne

Täällä on valtavasti yksisuuntasia, superkapeita teitä. Esimerkiksi tää mun kotikatu on semmonen. Vähän väliä liikenne tukkeutuu jonkun pysähtyessä syystä x, ja sit tööttäillään. Mun hermot ei kestäis ajaa autoa täällä. Liikennevaloissa jalankulkijoiden vihreen valon äänimerkki kuulostaa joltain laserpyssyltä. Ja kaikki kävelee punasia päin, aina.

Madrid <3

Käveleminen

Madrid on siitä ihana, että täällä voi helposti kävellä kaikkialle keskustan huudeilla. Mut ai ettäää miten raskasta on joskus käpytellä vaikka Gran Vialla, kun jengii on niin paljon. Ja kaikki kävelee tosi hitaasti, pysähtelee äkisti ihastelemaan jotain ja pyörii nyt vaan niin ärsyttävästi siinä eessä eikä ohi pääse mitään kautta. Oon aina ollu nopee kävelijä, mutta oon nyt koittanu välillä vähän löysätä tahtia ja katella vaikka iteki enemmän ympärilleni. Kun vaan muistais varata kävelymatkoihin enemmän aikaa silloin, kun on sopinut vaikka tapaamisen tiettyyn kellonaikaan.

Poskipusut

Vaikka oonki tämmönen sulkeutunut tuppisuu ni tästä tavasta tervehtiä kyllä tykkään. Muutenkin nää koskettelee kavereitaan aika paljon. Ihmiskontakteja! Ihanaa!

Ehkäpä osa 2 joskus myöhemmin!

follow me

Follow my blog with Bloglovin

Jep, nyt voi seurata Bloglovinin kautta! Ja tietty oon myös instagramissa ja snapchatissa, niistä löytää nimimerkillä saviivalla.

Valencia ja sairaskertomus

Äitiki jo huomautti ettei oo paljo blogi päivittyny. No joo... Ei oo ollu kiireitä, oon vaan vähän huono saamaan asioita aikaan.

Lauantaina 3.10. hyppäsin heti aamusta Valencian bussiin. Olin siis ensin lähdössä reissuun ihan yksin, mutta Liina olikin varannut saman matkan ja säkällä vielä arvottu samaan bussiin mun kanssa. Toi oli Citylife Madridin järjestämä matka, ja busseja oli yhteensä neljä. Kaikki vaihtareita tai työharjottelussa olevia tyyppejä ympäri maailmaa. Sää oli aika kolea ja pilvinen, eikä biitsielämä varsinaisesti ollu ekana mielessä, vaikka se päivän ohjelmassa lukikin. Matka Valenciaan kesti kaikkineen varmaan viitisen tuntia, liikaa joka tapauksessa, eikä se aurinko sielläkään vastassa ollu. Mentiin ekana hotellille, jossa sain kämppiksekseni saksalaisen Vanessan. Samassa kerroksessa oli myös superpuhelias virolainen, puheliaita jenkkipoikia ja vaikka ketä, heti tuntu siltä ettei ois yksinään tarvinu olla vaikka oiski lähteny reissuun ihan keskenään. Vaihettiin nopeesti rantakamppeet päälle (vaikka edelleen sään puolesta vähän epäilytti) ja hypättiin takas bussiin. Biitsi oli ihana. Sää oli edelleen melko pilvinen, mut oli silti tarpeeks lämmin. Me oltiin Liinan kanssa supernälkäsiä, eikä siks ruvettu uimaan ja ilakoimaan, vaan lähdettiin metsästämään Liinan Valenciassa vaihdossa olevaa kaveria Jennaa, ja sitten ruokaa. Ja siinähän se biitsipäivä vähä niinku vierähtiki sitte. Syötiin rantabulevardilla ja fiilistelin merta, on se vaan kiva nähä välillä semmonen! Ruuan jälkeen Liina kävi vielä nopeesti uimassa, mua ei just sillä hetkellä oikein houkuttanu ku ei ollu enää hirveesti aikaa bussin lähtöön.

Törkeesti pöllin kuvan, koska omat oli surkeita: studentsvalencia.wordpress.com

Hotellilla suihkuhommat ja naamankampaushommat, ja kauppaan alkoholiostoksille. Etkot vietettiin Liinan saksalaisten koulukavereiden huoneessa, ja jossain vaiheessa kävästiin 100 montaditosissa huitasemassa huiviin parit herkulliset minisämpylät, tai mikskä noita nyt vois suomeksi kutsua. Joskus puolenyön paikkeilla bussi kuljetti meidät yökerhoon nimeltä L'UMBRACLE ja sekös vasta hieno paikka oliki. En oo varsinaisesti mikään klubityyppi, mut semmonen valtava ja hienosti valaistu terassi palmujen katveessa on ihan jees. Juomien saaminen vaan oli tosi rasittavaa ja hankalaa, kun baaritiskejä oli kyllä lukuisia, mut tiettyjä juomia sai vain tietyiltä tiskeiltä. Kokeilin mojiton tilaamista varmaan neljästä paikasta ennen ku tärppäs. Baarissa tuli tavattua vielä lisää suomalaisia, parhaimmillaan meitä istu saman pöydän ääressä viisi. Kello tais olla viiden paikkeilla, kun otettiin Liinan kanssa taksi mäkkärin autokaistan kautta kotiin.

Sunnuntaista ei oo hirveesti sanottavaa, koska olin noin kolmen tunnin yöunien jäljiltä ihan ihmisraunio. Hotellihuoneet piti luovuttaa siinä aamupäivästä ja sitten mentiinki vaan biitsille makaamaan. Kävin uimassa ja se oli kyllä päivän ehdoton kohokohta, niin ihanaa ja miellyttävää ja just sopiva lämpötila! Bussi takas Madridiin lähti joskus kuuden jälkeen illalla ja mulla oli ihan surkee olo. Flunssa rupes puskee päälle ja haaveilin vaan niin paljon suihkusta ja sängystä. Nukkumaan taisin päästä puolenyön aikaan. Tuntu kyllä hyvältä palata Madridiin ja omaan kotiin.

Ja siitä asti oonki ollu enemmän ja vähemmän kipeenä. Maanantaina en menny kouluun, tiistaina ja keskiviikkona menin väkisin, koska en haluu olla pois ja jäädä jälkeen, ja torstain olin taas pois.Viikolla ei tullu tehtyä oikeestaan yhtään mitään, mut viikonloppuna oli jo pakko päästä vähän ihmisten ilmoille. Kävinkin sitten vähän ulkona perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina, joka kerta eri suomalaisporukan kanssa. Miten sitä onki löytäny täältä niin paljon suomalaisia, vaikka alunperin lähti matkaan tuntematta ketään. Maanantai 12.10. oli vapaapäivä, koska Día de la Hispanidad, Espanjan kansallispäivä. Siitä eteenpäin viikko on hujahtanu taas nopeesti, ja nyt vietänkin taas viikonloppua. Lauantaina meen toimitsemaan Roller Derby Madrid vs Vienna Roller Derby -matsia, muita suunnitelmia ei sit ookaan. Paitsi tietty pitää siivota ja puunata, koska Immo tulee maanantaina. Tuntuu niin uskomattomalta nähdä, ihan ku edellisestä kerrasta ois paljon enemmän ku viis viikkoa. Mut oon niin onnellinen! Sit ihan pian marraskuussa tuleekin lisää vieraita, nimittäin mun vanhemmat ja pikkuveli. Ja myöhemmin muutamat kaverit. Kivaa päästä näyttämään mun tän hetkisiä kotikulmia muillekin, ja turisteilemaan itekin ihan kunnolla. Ja sit vielä kirsikkana kakun päällä on marraskuun viiminen viikonloppu, jolloin lähdetään Immon kanssa Köpikseen viettämään mun synttäreitä. Paljon on siis ohjelmaa luvassa ja luulenkin, että loppuaika täällä menee tosi nopeesti. Lyhyt aikahan tää tosiaankin on.

Hyvää kuuluu tänne siis!

una cerveza por favor

Torstaina lähdettiin tosiaan luokan kanssa ulos. Tai no vähän muidenkin, sillä messissä oli myös ilmeisesti A2-espanjaryhmä. Eli siis just semmonen liian iso porukka, jonka kanssa on mahdotonta liikkua yhdessä kaikki samaan paikkaan. :D Mutta päästiin kohtauspaikaltamme Solilta johonkin baariin, jossa sai sangoittain halpaa kaljaa. Oikeesti, tykkäisinpä kaljasta ees vähä enemmän! Join tinto de veranoa, joka on kyl hyvää, mut ei tommosia makeita juomia kiinnosta ihan hirveen montaa huitasta. Mut joo, hauskaa oli ja korealaiset oli just niin viihdyttäviä ku aattelinkin. Ja ne halus ottaa hirveesti yhteiskuvia. :D Joskus puol yhen maissa alettiin keräämään porukkaa kadulle ja siirtymään opiskelijabileisiin Joy Eslavaan. En oo varsinaisesti mikään klubi-ihminen, mut siellä jorailin muiden mukana kuitenki. Kunnes joskus kahden jälkeen koko paikka rupes olee niin ääriään myöten täynnä, että aina joku oli tönimässä ja muutenki ihan liikaa iholla. Ni jätin sitte nuoremmat ja virkeemmät keskenään ja lähin ite (mäkkärin kautta...) kotiin.

Ihan kiva seiskapuol, ois ehkä ihan hauska nähdä jossain semmosessa paikassa missä pystyis porukassa juttelemaan, baareissa ku tuntuu olevan musiikki niin kovalla. Oon tässä jonku verran itsetutkiskelua suorittanu ja todennu, miten paljon kivempaa ois olla semmonen sosiaalinen ihminen! Mun on tosi vaikee käydä kahenkeskisiä keskusteluja itelleni vähääkään tuntemattomien ihmisten kanssa, kun en vaan keksi mitään puhuttavaa. Sit jos vielä tuntuu vaikeelta puhua englantia, ni aika hyvin menee. Pohdittiin yks päivä Liinan kanssa, että ku ollaa tämmösiä tuppisuita ja sit jos vihdoin keksitään jotain puhuttavaa ni joudutaan vielä miettimään miten sen asian sanois englanniks, ja siinä vaiheessa juttukaveri on ehtiny jo lähtee himaan. :D Mut oon kyllä huomannu jo kehitystä ittessäni! Ja mitenkäs se kielitaito muuten kehittyy ku puhumalla.

Vietän tässä just saikkupäivää, palasin nimittäin eilen Valenciasta flunssan kanssa. Kirjottelen siitä reissusta erillisessä postauksessa, lyö nyt päässä niin tyhjää.

heippa syyskuu

Oon käyny ihmettelemässä taidetta, pieniä putiikkeja ja upeeta sisäpihaterassia Manzana Mahoussa, pelannu yhden roller derby -näytösottelun kuumalla ulkoradalla, kävelly kaduilla vailla päämäärää, istunu ulkona lukemassa kirjaa, innostunu vähän ruuanlaitosta, nähny suomalaisia vaihtareita ja viihtyny koulussa. Hyviä juttuja on mahtunu tähän ja edelliseen viikkoon, eikä mieli oo ollu musta moneen päivään! Arki on tasottunu ja oon tainnu jo tottua olemaan täällä.

Tää viikko koulussa oli kiva. Jotenkin tunnelma luokassa oli heti maanantaista lähtien vapautuneempi ja ollaan naurettu paljon yhdessä ja toisillemme (ihan hyväntahtosesti). Etenkin noi Korean tyypit saa kaikki nauramaan ihan jatkuvasti, ne on niin hassuja ja aina hyväntuulisia. Ja ihailen valtavasti niiden reippautta ja rohkeutta jutella kaikille, vaikka kieli ei ookaan niin hyvin hallussa. Haluisin iteki olla se tyyppi joka vaan höpöttäis menemään vaikka ei aina löytyiskään oikeita sanoja ja kielioppisääntöjä. Mut ainakin tiedostan mun omat päänsisäiset ongelmat ja voin yrittää ottaa mallia korealaisista. Tänään ollaan menossa melkein koko luokan voimin ulos, ekaa kertaa!

Eilen Nellin ja Liinan kanssa tapaksilla. Nelli oli mulle uus tuttavuus!

Huominen vapaapäivä ei toivottavasti mee ihan yhtä heikosti ku viikko sitten, mut ei oo kyllä mitään suunnitelmia, otan vaan iisii. Lauantaina lähenki heti aamusta vaihtariretkelle Valenciaan, ja palaan takas sunnuntai-iltana. Jee! Varasin matkan joskus viime viikolla, kun aattelin että nyt pitää olla reipas ja tehä asioita, vaikka sitte yksin. Pari päivää sitten Liina kuitenkin ilmotti varanneensa saman reissun, en ookaan siis yksin enää jihuu! Toivottavasti Valenciassa on biitsikelit!