Eturivin hikke

Vähän jännitti käyä tänään kyselemässä tenttien tulokset, mut ihan turhaan! Meni paremmin kuin midterm-tentit aiemmin syksyllä. Silloin sain kummastakin arvosanaksi 8/10, tänään toisesta 9,15/10 ja toisesta 8,4/10! Huhhuh, kunnon hikari. Oon tosi tyytyväinen, koska en kyllä tällä(kään) kertaa voi sanoa lukeneeni tentteihin ihan hirveesti. Hyvät loppuarvosanat kuulemma tulossa, koska läksytki oli aina hyvin tehty. Toiseen arvosanaan varmaan vähän vaikuttaa poissaolot, joita kertyi pitkään kipeenä olemisen takia pari liikaa.

Koululla oli myös pieni joulujuhlan tapainen tänään, tarjolla oli cidraa eli siideriä ja espanjalaisia joulukarkkeja/-leivoksia. Kävin vaan huitasemassa ne nopeesti naamaan, sanoin moikat luokkakavereille ja lähdin kotiin pakkailemaan.

Koululla oli täys tohina päällä, opetus siirtyy nimittäin tolta kampukselta uusiin tiloihin keskustaan. Ihan kiva, ois kelvannu mullekin opiskella vähän lähempänä. :D

Illan ohjelmaan ei pakkaamisen, siivoomisen ja henkisen valmistautumisen lisäksi muuta kuulukaan. Mul on jäätävä määrä tavaraa täällä, ahistaa vähän jo valmiiksi huomisaamu ja kaks painavaa laukkua. Otan taksin kentälle, koska haluun vaan päästä mahollisimman helpolla. Ja siellä kentällä pitää olla jo aamukuuelta. Palaillaan vielä sit ku oon takas Suomessa, on vielä asiaa!

Opiskelu Nebrijassa

Se oli siinä! Tentit on nyt tehty ja opiskelu tän vaihdon osalta pulkassa. Meen vielä huomenna aamusta kyselemään tuloksiani, ja sit pitääkin enää hoitaa viimeiset shoppailut (matkalaukku), pakata kamat ja siivota tää huone lähtökuntoon. Huhhuh.

Espanjan opiskelu on ollu tosi kivaa ja oon niin tyytyväinen valintaani. Aluksi olin pettyny tohon kouluun, koska meille ei järjestetty mitään ryhmäytymishommia, opiskelu vaan alko saman tien ja tuntu niin vaikeelta tutustua yhtään kehenkään. Aluksi mulla oli myös paineita ton tutustumisen suhteen, olin kuvitellut vaihtari-Sallan roikkumassa kylillä kaiket illat ison kaverilauman kanssa. Tajusin sit kuitenkin, että en mä oo semmonen, enkä mä jaksa semmosta. Korkeakouluopinnot vasta aloittanut Salla vuonna 2008 olis kyllä jaksanu. Vähän ehkä harmittaa, että en lähteny vaihtoon nuorempana, silloin olisin ehkä saanut kokemuksesta vielä enemmän irti. Mutta niin, vaihtareille järjestetään muilta tahoilta tosi paljon bileitä, retkiä ja muita aktiviteetteja, ei niitä koulun puolesta tarvitsekaan.

Suomesta luokkakaverit muistaa joulupukin, saunat kodeissa, revontulet, xylitolin, lumen ja salmiakin,

Mun koulu täällä on, tai siis oli, Universidad Antonio de Nebrija. Hain opiskelemaan Hispanic studies programmeen ja ekan päivän tasotestien perusteella päädyin ryhmään A1. Alku oli vähän järkytys, koulun henkilökunta puhui lähes pelkästään espanjaa enkä tajunnu juuri mitään. Nyt on uskomatonta ajatella, miten opettajat sai ekoina viikkoina asioita taottua meidän päihin. Ymmärsin tehdä läksyt ja palata seuraavana päivänä kouluun, ihan oikeaan aikaanki vielä. Ja pian huomasin ymmärtäväni paljon paremmin, ehkä jo ekalla selityskerralla. Opiskelu ei missään nimessä ollu sitä että opettaja puhuu ja me kuunnellaan. Leikittiin paljon, keskusteltiin pareittain tai ryhmissä, pidettiin pieniä esitelmiä, näyteltiin ja hassuteltiin. Kuulostaa noin suunnilleen mun pahimmalta painajaiselta, mutta viihdyin oikeesti! Verbien taivutuksia harjoiteltiin laivanupotusta pelaamalla, sanastoa ryhmäkilpailuilla joissa jokainen käy vuorotellen kirjoittamassa tiettyyn aihepiiriin kuuluvan sanan taululle ja eniten sanoja saanut ryhmä voittaa. Lisäksi pelattiin ainakin bingoa, pantomiimia, piirrä ja arvaata, hirsipuuta, sanaleikkejä ja tuolileikkiä jossa voitontahtoisena otin ehkä turhankin paljon kontaktia... Ainoastaan yhdestä leikistä tunnen vieläkin katkeruutta, siinä oltiin pienissä ryhmissä kuvitteellisen kuumailmapallon kyydissä ja jokaisella oli oma rooli. Mä olin pikkulapsi, yks oli vanhus ja yks lääkäri. Kyydissä oli liikaa painoa ja yks piti pudottaa. Tästä piti keskustella tietysti espanjaksi. Ja ne saatanan perkeleet pudotti mut, eikä muuten ollu siitä kiinni että en ois osannu vastustaa tai perustella. DORKAT. Jooh... Esitelmiäkin tosiaan pidettiin, mun aiheet oli karjalanpiirakat, Mannerheim ja suomalaiset kodit! Korealaiset luokkatoverit on nyt ihan liekeissä Suomesta ja etenkin saunasta.

En nyt rupee luettelee mitä kielioppijuttuja opiskeltiin, lukuisia kuitenkin. Sanastoa opeteltiin monista aihepiireistä, mm. värit, eläimet, ruoat ja kokkaus, kodit ja huonekalut, terveys, sää, luonteenpiirteet ja ulkoiset ominaisuudet, ammatit, vapaa-ajan aktiviteetit, päivittäiset askareet, kaupungit ja naapurustot.. Käytiin läpi asiointia mm. kaupassa, ravintolassa, lääkärissä ja treffipalstoilla. Nyt näin muutamia mainitakseni! Aika älyttömästi ehtii edetä kolmessa kuukaudessa. Aika paljon vähemmälle ois jääny, jos oisin tullu tänne opiskelemaan jotain liiketalouteen liittyvää englanniksi. Tietty mun englanti ois siinä tapauksessa kehittyny enemmän.

US, Hollanti, Etelä-Korea, Kiina ja Suomi.

Luokkatoverit oli tosi kivoja kaikki ja jokaiseen koulupäivään sisälty aina naurua. Erityislemppareita oli kyllä noi hassut korealaiset. Ihanteellisia keskustelukumppaneita, koska innostuivat aina niin täysillä KAIKESTA. :D

Hyvä syksy, vaikka kyllä tässä on aika syvissäkin vesissä uitu. Oon viettäny tosi paljon aikaa ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni ja miettiny paljon asioita. Itteni kanssa toimeen tuleminen onki ollu syksyn suurin haaste. Ja no tietty se ikävä kotipuolen tyyppejä myös. Oon oottanu kotiin pääsyä tosi paljon ja oon onnellinen, että ihan kohta sinne pääsen. Mut tuli kyllä tänään tenttien ja yhteisen lounaan jälkeen tosi outo ja tyhjä olo. Ja sit piti vähän itkeekin. Katotaan millaseen tunnemyrskyyn tässä vielä huomenna joutuu.

Viimeiset viikonloput

Huomaan ajan kuluvan nopeasti oikeestaan vaan tän blogin kautta, vastahan mä ihan pari päivää sitten kirjotin! No joo, Riinalta synttärilahjaksi saadussa salmiakkijoulukalenterissa on enää vaan neljä luukkua avaamatta (koska söin tietysti ennakkoon ne luukut, joita en ole täällä enää avaamassa).

Hittoku aurinko paistaa silmää.

Toissaviikonloppu vietettiin Kaisan kanssa aika rennoissa merkeissä. Ei kävelty jalkojamme tärviölle vaan hengailtiin kaikessa rauhassa. Käytiin museo Pradossa, koska multa oli vielä kaikki kaupungin museot kokematta. Opiskelijakortillahan tonne pääsee ilmaiseksi, mut kävi ilmi että meikä on liian vanha opiskelija-alennukseen. Maksoin sit 14 euroa nähdäkseni pääosin melko tylsiä ja Jeesus-aiheisia tauluja. Joo, en oo kyllä mikään sivistyny taideihminen, tiiän. Voin nyt kuitenkin sanoo käyneeni siellä! Käytiin myös Retiro-puistossa paistattelemassa päivää. Vielä näin joulukuussakin aurinko lämmittää ihanasti, istuin siellä lammen äärellä t-paitasillaan, eikä ollu yhtään kylmä. Lauantai-illan ohjelmistoon kuului känni. Aloteltiin tässä kotona ja Esakin liittyi seuraan. Yhden maissa lähdettiin naapurikaupunginosaan Malasañaan pieneen baariin yksille. Esa jatkoi siitä matkaa omien kavereidensa luo ja me Kaisan kanssa siirryttiin yökerhon jonoon. Oon ehkä jo kirjoittanutkin tästä, mutta täällä on tosi tyypillistä maksaa sisäänpääsyä esim 15 euroa ja saada samaan hintaan yksi juoma. Ja muuten ne juomat onkin sitten tosi kalliita. Drinkkejä kaadetaan kyllä ihan vapaalla kädellä, mun vodka con red bull maistui niin järkyttävästi pelkältä (paskalta) viinalta, että jouduttiin Kaisan kanssa vaihtamaan päikseen ja sain sen vähän paremman makuisen vodka con limonin. :D Siellä me sit jorattiin aamuviiteen asti. Musiikki oli niin kovalla, että en yksinkertaisesti kuullut mitään, mitä meitä lähestyneet ihmiset koitti meille jutella. Ja kotimatkalla (ja vielä seuraavana aamuna) korvissa soi niin, että aattelin saaneeni elinikäisen kuulovaurion. Sunnuntai olikin sit täysin pyhitetty makaamiselle. Tai no, kävinhän mä illalla hakemassa meille ruokaa Burger Kingistä. Olisin kyllä halunnu osallistua tuttujen Suomivaihtareiden itsenäisyyspäivän juhliin, mut näin kävi tällä kertaa. Sunnuntaina vähän shoppailtiin, ja maanantaiaamuna Kaisa lähtikin takas Suomeen.

Hemmetin rumat jouluvalot keskustassa. Miks kaikki nää värit?

Maanantai ja tiistai oli täällä vapaapäiviä. Maanantai siksi, koska edeltävä sunnuntai oli Espanjan perustuslain päivä. Tiistaina taas vietettiin uskonnollista pyhää, nimittäin neitseellisen sikiämisen päivää. On saatettu tästäkin aiheesta parit vitsit vääntää. Koulua viime viikolla oli siis vaan keskiviikkona ja torstaina, ja viikko menikin ohi tosi nopeesti. Viikonloppuna en tehny juuri mitään, kävin pyörähtämässä joulumarkkinoilla (helvetti maan päällä) ja muuten vaan kaupungilla vähän joululahjaostoksilla. Tarkoitus oli myös lukea tämän viikon tentteihin, mutta aika vähällehän se sitten jäi, yllättäen.

Koulua on enää huominen, jolloin lähinnä kerrataan tentteihin tulevia asioita, ja keskiviikko, jolloin tehdään tentit. Torstaina saa mennä juttelemaan tenteistä tai koko tästä opintojaksosta opettajien kanssa, jos haluaa. Ja sit se on siinä. Oon kyllä tosi tyytyväinen että tulin, koska oon oppinut niin paljon. Syyskuussa osasin muutaman fraasin ja vähän sanastoa liittyen esimerkiksi vaatteisiin ja väreihin. Kolme kuukautta myöhemmin on käyty läpi kaksi oppikirjaa, A1 ja A2. Ymmärrän puhuttua ja kirjoitettua espanjaa melko hyvin, ja pystyn itsekin tuottamaan tekstiä melko helposti. Puhumisessa oon kuitenkin aika jäinen. Ja se johtuu paljon siitä, että jännitän sosiaalisissa tilanteissa. Totesinkin eilen pizzeriassa tarjoilijan kanssa käydyn espanjankielisen keskustelun jälkeen, että oppiminen olisi varmaan helpompaa jos tykkäis puhua ihmisille. Minkäs teet! Oon pystyny täysin samastumaan Finnish Nightmares -sarjisten Mattiin täällä ollessani.

Tänään jäljellä 16

Aika käy vähiin. 16 päivää ja lennän takas Suomeen! Ootan kotiin pääsyä tosi paljon, mutta koitan silti keskittyä vielä nauttimaan tämänhetkisen sijainnin hyvistä puolista. Niitä on ainakin aurinko, joka paistaa täällä lähes tulkoon joka päivä. Suomessa se taitaa olla aika harvinaista herkkua.

Edellisen postauksen jälkeen oon viettänyt yhden viikonlopun täällä Riinan kanssa, ja toisen Kööpenhaminassa Immon kanssa. Ja osuipahan siihen väliin vielä mun synttäritkin, kivoja juttuja on siis mahtunu paljon viimiseen pariin viikkoon!

Kuva pöllitty Riinalta!

Riinan kanssa käytettiin paljon aikaa kauppojen kiertelyyn, mun naapurustossa Chuecassa on hirveesti kaikkea jännää. Aika helppo vieras, kun oli tyytyväinen jo mun kotikadun tarjontaan. :D Testattiin myös peräti viisi eri ravintolaa tältä samaiselta kadulta. Ei tarvi kauas lähtee palveluiden perässä! Käytiin myös tsekkaamassa keskustan nähtävyydet (Madridin Eiffel - pieni karhupatsas...), syötiin churroja, tutustuttiin jo vuosia sitten suljettuun metroasemaan (Anden 0, Chamberi), nähtiin huono derbypeli ja käytiin iltaisin ajoissa nukkumaan, koska ei vaan jaksa aktiivisten päivien jälkeen muutakaan. Hauska viikonloppu, löysin itekin paljon uusia juttuja ja paikkoja, joiden vieressä oon koko ajan asunu tajuamatta mitään.

Viime viikon torstaina täytin 26 vuotta. Luokkakaverit kertoivat tästä heti aamulla opettajalle ja sainkin sitten vaivaannuttavan onnittelulaulun espanjaksi. Ja vierustoverin piti nykiä mua 26 kertaa korvalehdestä, koska se on joku espanjalaisten hämmentävä synttäriperinne. Oikeesti koko porukan ois pitäny käydä yksitellen roikkumassa mun korvissa, mut sitä ei onneks tapahtunu. :D Koulun jälkeen kävin parin luokkakaverin kanssa syömässä thaimaalaisessa ravintolassa. Mitään sen kummempaa juhlintaa en harrastanu, koska lähdin seuraavana aamuna Köpikseen.

Köpiksessä majotuttiin Immon kanssa ihan ekaa kertaa Airbnb-kämppään. Se oli kiva kakskerroksinen kerrostaloasunto kävelymatkan päässä keskustasta. Kämppiksenä meillä oli asunnon omistaja Claus, nuori ja mukava heppu. Matkan pääasiallinen tarkotus oli viettää aikaa Immon kanssa, ei oltu ees suunniteltu etukäteen mitään tekemisiämme. Viikonloppu koostukin lähinnä kaupungilla hortoilemisesta, pienimuotosesta shoppailusta ja herkuttelusta. Oli ihanaa! Ja ihan helvetin kylmä. Meri on tosi jees, mut se tuuli. Ei.

 Perjantaina saan tänne vielä viimisen vieraan, Kaisan kanssa nimittäin uus yritys! Nyt onki pitkä viikonloppu tiedossa, sillä ens viikon maanantai ja tiistai on täällä vapaapäiviä. Kelpaa. Koulupäiviä onkin tänään jäljellä enää 7. Huhhuh! Voisin koittaa kirjotella koulusta vähän enemmänkin. ¡Hasta luego!