Opiskelu Nebrijassa

Se oli siinä! Tentit on nyt tehty ja opiskelu tän vaihdon osalta pulkassa. Meen vielä huomenna aamusta kyselemään tuloksiani, ja sit pitääkin enää hoitaa viimeiset shoppailut (matkalaukku), pakata kamat ja siivota tää huone lähtökuntoon. Huhhuh.

Espanjan opiskelu on ollu tosi kivaa ja oon niin tyytyväinen valintaani. Aluksi olin pettyny tohon kouluun, koska meille ei järjestetty mitään ryhmäytymishommia, opiskelu vaan alko saman tien ja tuntu niin vaikeelta tutustua yhtään kehenkään. Aluksi mulla oli myös paineita ton tutustumisen suhteen, olin kuvitellut vaihtari-Sallan roikkumassa kylillä kaiket illat ison kaverilauman kanssa. Tajusin sit kuitenkin, että en mä oo semmonen, enkä mä jaksa semmosta. Korkeakouluopinnot vasta aloittanut Salla vuonna 2008 olis kyllä jaksanu. Vähän ehkä harmittaa, että en lähteny vaihtoon nuorempana, silloin olisin ehkä saanut kokemuksesta vielä enemmän irti. Mutta niin, vaihtareille järjestetään muilta tahoilta tosi paljon bileitä, retkiä ja muita aktiviteetteja, ei niitä koulun puolesta tarvitsekaan.

Suomesta luokkakaverit muistaa joulupukin, saunat kodeissa, revontulet, xylitolin, lumen ja salmiakin,

Mun koulu täällä on, tai siis oli, Universidad Antonio de Nebrija. Hain opiskelemaan Hispanic studies programmeen ja ekan päivän tasotestien perusteella päädyin ryhmään A1. Alku oli vähän järkytys, koulun henkilökunta puhui lähes pelkästään espanjaa enkä tajunnu juuri mitään. Nyt on uskomatonta ajatella, miten opettajat sai ekoina viikkoina asioita taottua meidän päihin. Ymmärsin tehdä läksyt ja palata seuraavana päivänä kouluun, ihan oikeaan aikaanki vielä. Ja pian huomasin ymmärtäväni paljon paremmin, ehkä jo ekalla selityskerralla. Opiskelu ei missään nimessä ollu sitä että opettaja puhuu ja me kuunnellaan. Leikittiin paljon, keskusteltiin pareittain tai ryhmissä, pidettiin pieniä esitelmiä, näyteltiin ja hassuteltiin. Kuulostaa noin suunnilleen mun pahimmalta painajaiselta, mutta viihdyin oikeesti! Verbien taivutuksia harjoiteltiin laivanupotusta pelaamalla, sanastoa ryhmäkilpailuilla joissa jokainen käy vuorotellen kirjoittamassa tiettyyn aihepiiriin kuuluvan sanan taululle ja eniten sanoja saanut ryhmä voittaa. Lisäksi pelattiin ainakin bingoa, pantomiimia, piirrä ja arvaata, hirsipuuta, sanaleikkejä ja tuolileikkiä jossa voitontahtoisena otin ehkä turhankin paljon kontaktia... Ainoastaan yhdestä leikistä tunnen vieläkin katkeruutta, siinä oltiin pienissä ryhmissä kuvitteellisen kuumailmapallon kyydissä ja jokaisella oli oma rooli. Mä olin pikkulapsi, yks oli vanhus ja yks lääkäri. Kyydissä oli liikaa painoa ja yks piti pudottaa. Tästä piti keskustella tietysti espanjaksi. Ja ne saatanan perkeleet pudotti mut, eikä muuten ollu siitä kiinni että en ois osannu vastustaa tai perustella. DORKAT. Jooh... Esitelmiäkin tosiaan pidettiin, mun aiheet oli karjalanpiirakat, Mannerheim ja suomalaiset kodit! Korealaiset luokkatoverit on nyt ihan liekeissä Suomesta ja etenkin saunasta.

En nyt rupee luettelee mitä kielioppijuttuja opiskeltiin, lukuisia kuitenkin. Sanastoa opeteltiin monista aihepiireistä, mm. värit, eläimet, ruoat ja kokkaus, kodit ja huonekalut, terveys, sää, luonteenpiirteet ja ulkoiset ominaisuudet, ammatit, vapaa-ajan aktiviteetit, päivittäiset askareet, kaupungit ja naapurustot.. Käytiin läpi asiointia mm. kaupassa, ravintolassa, lääkärissä ja treffipalstoilla. Nyt näin muutamia mainitakseni! Aika älyttömästi ehtii edetä kolmessa kuukaudessa. Aika paljon vähemmälle ois jääny, jos oisin tullu tänne opiskelemaan jotain liiketalouteen liittyvää englanniksi. Tietty mun englanti ois siinä tapauksessa kehittyny enemmän.

US, Hollanti, Etelä-Korea, Kiina ja Suomi.

Luokkatoverit oli tosi kivoja kaikki ja jokaiseen koulupäivään sisälty aina naurua. Erityislemppareita oli kyllä noi hassut korealaiset. Ihanteellisia keskustelukumppaneita, koska innostuivat aina niin täysillä KAIKESTA. :D

Hyvä syksy, vaikka kyllä tässä on aika syvissäkin vesissä uitu. Oon viettäny tosi paljon aikaa ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni ja miettiny paljon asioita. Itteni kanssa toimeen tuleminen onki ollu syksyn suurin haaste. Ja no tietty se ikävä kotipuolen tyyppejä myös. Oon oottanu kotiin pääsyä tosi paljon ja oon onnellinen, että ihan kohta sinne pääsen. Mut tuli kyllä tänään tenttien ja yhteisen lounaan jälkeen tosi outo ja tyhjä olo. Ja sit piti vähän itkeekin. Katotaan millaseen tunnemyrskyyn tässä vielä huomenna joutuu.