Eturivin hikke

Vähän jännitti käyä tänään kyselemässä tenttien tulokset, mut ihan turhaan! Meni paremmin kuin midterm-tentit aiemmin syksyllä. Silloin sain kummastakin arvosanaksi 8/10, tänään toisesta 9,15/10 ja toisesta 8,4/10! Huhhuh, kunnon hikari. Oon tosi tyytyväinen, koska en kyllä tällä(kään) kertaa voi sanoa lukeneeni tentteihin ihan hirveesti. Hyvät loppuarvosanat kuulemma tulossa, koska läksytki oli aina hyvin tehty. Toiseen arvosanaan varmaan vähän vaikuttaa poissaolot, joita kertyi pitkään kipeenä olemisen takia pari liikaa.

Koululla oli myös pieni joulujuhlan tapainen tänään, tarjolla oli cidraa eli siideriä ja espanjalaisia joulukarkkeja/-leivoksia. Kävin vaan huitasemassa ne nopeesti naamaan, sanoin moikat luokkakavereille ja lähdin kotiin pakkailemaan.

Koululla oli täys tohina päällä, opetus siirtyy nimittäin tolta kampukselta uusiin tiloihin keskustaan. Ihan kiva, ois kelvannu mullekin opiskella vähän lähempänä. :D

Illan ohjelmaan ei pakkaamisen, siivoomisen ja henkisen valmistautumisen lisäksi muuta kuulukaan. Mul on jäätävä määrä tavaraa täällä, ahistaa vähän jo valmiiksi huomisaamu ja kaks painavaa laukkua. Otan taksin kentälle, koska haluun vaan päästä mahollisimman helpolla. Ja siellä kentällä pitää olla jo aamukuuelta. Palaillaan vielä sit ku oon takas Suomessa, on vielä asiaa!

Opiskelu Nebrijassa

Se oli siinä! Tentit on nyt tehty ja opiskelu tän vaihdon osalta pulkassa. Meen vielä huomenna aamusta kyselemään tuloksiani, ja sit pitääkin enää hoitaa viimeiset shoppailut (matkalaukku), pakata kamat ja siivota tää huone lähtökuntoon. Huhhuh.

Espanjan opiskelu on ollu tosi kivaa ja oon niin tyytyväinen valintaani. Aluksi olin pettyny tohon kouluun, koska meille ei järjestetty mitään ryhmäytymishommia, opiskelu vaan alko saman tien ja tuntu niin vaikeelta tutustua yhtään kehenkään. Aluksi mulla oli myös paineita ton tutustumisen suhteen, olin kuvitellut vaihtari-Sallan roikkumassa kylillä kaiket illat ison kaverilauman kanssa. Tajusin sit kuitenkin, että en mä oo semmonen, enkä mä jaksa semmosta. Korkeakouluopinnot vasta aloittanut Salla vuonna 2008 olis kyllä jaksanu. Vähän ehkä harmittaa, että en lähteny vaihtoon nuorempana, silloin olisin ehkä saanut kokemuksesta vielä enemmän irti. Mutta niin, vaihtareille järjestetään muilta tahoilta tosi paljon bileitä, retkiä ja muita aktiviteetteja, ei niitä koulun puolesta tarvitsekaan.

Suomesta luokkakaverit muistaa joulupukin, saunat kodeissa, revontulet, xylitolin, lumen ja salmiakin,

Mun koulu täällä on, tai siis oli, Universidad Antonio de Nebrija. Hain opiskelemaan Hispanic studies programmeen ja ekan päivän tasotestien perusteella päädyin ryhmään A1. Alku oli vähän järkytys, koulun henkilökunta puhui lähes pelkästään espanjaa enkä tajunnu juuri mitään. Nyt on uskomatonta ajatella, miten opettajat sai ekoina viikkoina asioita taottua meidän päihin. Ymmärsin tehdä läksyt ja palata seuraavana päivänä kouluun, ihan oikeaan aikaanki vielä. Ja pian huomasin ymmärtäväni paljon paremmin, ehkä jo ekalla selityskerralla. Opiskelu ei missään nimessä ollu sitä että opettaja puhuu ja me kuunnellaan. Leikittiin paljon, keskusteltiin pareittain tai ryhmissä, pidettiin pieniä esitelmiä, näyteltiin ja hassuteltiin. Kuulostaa noin suunnilleen mun pahimmalta painajaiselta, mutta viihdyin oikeesti! Verbien taivutuksia harjoiteltiin laivanupotusta pelaamalla, sanastoa ryhmäkilpailuilla joissa jokainen käy vuorotellen kirjoittamassa tiettyyn aihepiiriin kuuluvan sanan taululle ja eniten sanoja saanut ryhmä voittaa. Lisäksi pelattiin ainakin bingoa, pantomiimia, piirrä ja arvaata, hirsipuuta, sanaleikkejä ja tuolileikkiä jossa voitontahtoisena otin ehkä turhankin paljon kontaktia... Ainoastaan yhdestä leikistä tunnen vieläkin katkeruutta, siinä oltiin pienissä ryhmissä kuvitteellisen kuumailmapallon kyydissä ja jokaisella oli oma rooli. Mä olin pikkulapsi, yks oli vanhus ja yks lääkäri. Kyydissä oli liikaa painoa ja yks piti pudottaa. Tästä piti keskustella tietysti espanjaksi. Ja ne saatanan perkeleet pudotti mut, eikä muuten ollu siitä kiinni että en ois osannu vastustaa tai perustella. DORKAT. Jooh... Esitelmiäkin tosiaan pidettiin, mun aiheet oli karjalanpiirakat, Mannerheim ja suomalaiset kodit! Korealaiset luokkatoverit on nyt ihan liekeissä Suomesta ja etenkin saunasta.

En nyt rupee luettelee mitä kielioppijuttuja opiskeltiin, lukuisia kuitenkin. Sanastoa opeteltiin monista aihepiireistä, mm. värit, eläimet, ruoat ja kokkaus, kodit ja huonekalut, terveys, sää, luonteenpiirteet ja ulkoiset ominaisuudet, ammatit, vapaa-ajan aktiviteetit, päivittäiset askareet, kaupungit ja naapurustot.. Käytiin läpi asiointia mm. kaupassa, ravintolassa, lääkärissä ja treffipalstoilla. Nyt näin muutamia mainitakseni! Aika älyttömästi ehtii edetä kolmessa kuukaudessa. Aika paljon vähemmälle ois jääny, jos oisin tullu tänne opiskelemaan jotain liiketalouteen liittyvää englanniksi. Tietty mun englanti ois siinä tapauksessa kehittyny enemmän.

US, Hollanti, Etelä-Korea, Kiina ja Suomi.

Luokkatoverit oli tosi kivoja kaikki ja jokaiseen koulupäivään sisälty aina naurua. Erityislemppareita oli kyllä noi hassut korealaiset. Ihanteellisia keskustelukumppaneita, koska innostuivat aina niin täysillä KAIKESTA. :D

Hyvä syksy, vaikka kyllä tässä on aika syvissäkin vesissä uitu. Oon viettäny tosi paljon aikaa ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni ja miettiny paljon asioita. Itteni kanssa toimeen tuleminen onki ollu syksyn suurin haaste. Ja no tietty se ikävä kotipuolen tyyppejä myös. Oon oottanu kotiin pääsyä tosi paljon ja oon onnellinen, että ihan kohta sinne pääsen. Mut tuli kyllä tänään tenttien ja yhteisen lounaan jälkeen tosi outo ja tyhjä olo. Ja sit piti vähän itkeekin. Katotaan millaseen tunnemyrskyyn tässä vielä huomenna joutuu.

Viimeiset viikonloput

Huomaan ajan kuluvan nopeasti oikeestaan vaan tän blogin kautta, vastahan mä ihan pari päivää sitten kirjotin! No joo, Riinalta synttärilahjaksi saadussa salmiakkijoulukalenterissa on enää vaan neljä luukkua avaamatta (koska söin tietysti ennakkoon ne luukut, joita en ole täällä enää avaamassa).

Hittoku aurinko paistaa silmää.

Toissaviikonloppu vietettiin Kaisan kanssa aika rennoissa merkeissä. Ei kävelty jalkojamme tärviölle vaan hengailtiin kaikessa rauhassa. Käytiin museo Pradossa, koska multa oli vielä kaikki kaupungin museot kokematta. Opiskelijakortillahan tonne pääsee ilmaiseksi, mut kävi ilmi että meikä on liian vanha opiskelija-alennukseen. Maksoin sit 14 euroa nähdäkseni pääosin melko tylsiä ja Jeesus-aiheisia tauluja. Joo, en oo kyllä mikään sivistyny taideihminen, tiiän. Voin nyt kuitenkin sanoo käyneeni siellä! Käytiin myös Retiro-puistossa paistattelemassa päivää. Vielä näin joulukuussakin aurinko lämmittää ihanasti, istuin siellä lammen äärellä t-paitasillaan, eikä ollu yhtään kylmä. Lauantai-illan ohjelmistoon kuului känni. Aloteltiin tässä kotona ja Esakin liittyi seuraan. Yhden maissa lähdettiin naapurikaupunginosaan Malasañaan pieneen baariin yksille. Esa jatkoi siitä matkaa omien kavereidensa luo ja me Kaisan kanssa siirryttiin yökerhon jonoon. Oon ehkä jo kirjoittanutkin tästä, mutta täällä on tosi tyypillistä maksaa sisäänpääsyä esim 15 euroa ja saada samaan hintaan yksi juoma. Ja muuten ne juomat onkin sitten tosi kalliita. Drinkkejä kaadetaan kyllä ihan vapaalla kädellä, mun vodka con red bull maistui niin järkyttävästi pelkältä (paskalta) viinalta, että jouduttiin Kaisan kanssa vaihtamaan päikseen ja sain sen vähän paremman makuisen vodka con limonin. :D Siellä me sit jorattiin aamuviiteen asti. Musiikki oli niin kovalla, että en yksinkertaisesti kuullut mitään, mitä meitä lähestyneet ihmiset koitti meille jutella. Ja kotimatkalla (ja vielä seuraavana aamuna) korvissa soi niin, että aattelin saaneeni elinikäisen kuulovaurion. Sunnuntai olikin sit täysin pyhitetty makaamiselle. Tai no, kävinhän mä illalla hakemassa meille ruokaa Burger Kingistä. Olisin kyllä halunnu osallistua tuttujen Suomivaihtareiden itsenäisyyspäivän juhliin, mut näin kävi tällä kertaa. Sunnuntaina vähän shoppailtiin, ja maanantaiaamuna Kaisa lähtikin takas Suomeen.

Hemmetin rumat jouluvalot keskustassa. Miks kaikki nää värit?

Maanantai ja tiistai oli täällä vapaapäiviä. Maanantai siksi, koska edeltävä sunnuntai oli Espanjan perustuslain päivä. Tiistaina taas vietettiin uskonnollista pyhää, nimittäin neitseellisen sikiämisen päivää. On saatettu tästäkin aiheesta parit vitsit vääntää. Koulua viime viikolla oli siis vaan keskiviikkona ja torstaina, ja viikko menikin ohi tosi nopeesti. Viikonloppuna en tehny juuri mitään, kävin pyörähtämässä joulumarkkinoilla (helvetti maan päällä) ja muuten vaan kaupungilla vähän joululahjaostoksilla. Tarkoitus oli myös lukea tämän viikon tentteihin, mutta aika vähällehän se sitten jäi, yllättäen.

Koulua on enää huominen, jolloin lähinnä kerrataan tentteihin tulevia asioita, ja keskiviikko, jolloin tehdään tentit. Torstaina saa mennä juttelemaan tenteistä tai koko tästä opintojaksosta opettajien kanssa, jos haluaa. Ja sit se on siinä. Oon kyllä tosi tyytyväinen että tulin, koska oon oppinut niin paljon. Syyskuussa osasin muutaman fraasin ja vähän sanastoa liittyen esimerkiksi vaatteisiin ja väreihin. Kolme kuukautta myöhemmin on käyty läpi kaksi oppikirjaa, A1 ja A2. Ymmärrän puhuttua ja kirjoitettua espanjaa melko hyvin, ja pystyn itsekin tuottamaan tekstiä melko helposti. Puhumisessa oon kuitenkin aika jäinen. Ja se johtuu paljon siitä, että jännitän sosiaalisissa tilanteissa. Totesinkin eilen pizzeriassa tarjoilijan kanssa käydyn espanjankielisen keskustelun jälkeen, että oppiminen olisi varmaan helpompaa jos tykkäis puhua ihmisille. Minkäs teet! Oon pystyny täysin samastumaan Finnish Nightmares -sarjisten Mattiin täällä ollessani.

Tänään jäljellä 16

Aika käy vähiin. 16 päivää ja lennän takas Suomeen! Ootan kotiin pääsyä tosi paljon, mutta koitan silti keskittyä vielä nauttimaan tämänhetkisen sijainnin hyvistä puolista. Niitä on ainakin aurinko, joka paistaa täällä lähes tulkoon joka päivä. Suomessa se taitaa olla aika harvinaista herkkua.

Edellisen postauksen jälkeen oon viettänyt yhden viikonlopun täällä Riinan kanssa, ja toisen Kööpenhaminassa Immon kanssa. Ja osuipahan siihen väliin vielä mun synttäritkin, kivoja juttuja on siis mahtunu paljon viimiseen pariin viikkoon!

Kuva pöllitty Riinalta!

Riinan kanssa käytettiin paljon aikaa kauppojen kiertelyyn, mun naapurustossa Chuecassa on hirveesti kaikkea jännää. Aika helppo vieras, kun oli tyytyväinen jo mun kotikadun tarjontaan. :D Testattiin myös peräti viisi eri ravintolaa tältä samaiselta kadulta. Ei tarvi kauas lähtee palveluiden perässä! Käytiin myös tsekkaamassa keskustan nähtävyydet (Madridin Eiffel - pieni karhupatsas...), syötiin churroja, tutustuttiin jo vuosia sitten suljettuun metroasemaan (Anden 0, Chamberi), nähtiin huono derbypeli ja käytiin iltaisin ajoissa nukkumaan, koska ei vaan jaksa aktiivisten päivien jälkeen muutakaan. Hauska viikonloppu, löysin itekin paljon uusia juttuja ja paikkoja, joiden vieressä oon koko ajan asunu tajuamatta mitään.

Viime viikon torstaina täytin 26 vuotta. Luokkakaverit kertoivat tästä heti aamulla opettajalle ja sainkin sitten vaivaannuttavan onnittelulaulun espanjaksi. Ja vierustoverin piti nykiä mua 26 kertaa korvalehdestä, koska se on joku espanjalaisten hämmentävä synttäriperinne. Oikeesti koko porukan ois pitäny käydä yksitellen roikkumassa mun korvissa, mut sitä ei onneks tapahtunu. :D Koulun jälkeen kävin parin luokkakaverin kanssa syömässä thaimaalaisessa ravintolassa. Mitään sen kummempaa juhlintaa en harrastanu, koska lähdin seuraavana aamuna Köpikseen.

Köpiksessä majotuttiin Immon kanssa ihan ekaa kertaa Airbnb-kämppään. Se oli kiva kakskerroksinen kerrostaloasunto kävelymatkan päässä keskustasta. Kämppiksenä meillä oli asunnon omistaja Claus, nuori ja mukava heppu. Matkan pääasiallinen tarkotus oli viettää aikaa Immon kanssa, ei oltu ees suunniteltu etukäteen mitään tekemisiämme. Viikonloppu koostukin lähinnä kaupungilla hortoilemisesta, pienimuotosesta shoppailusta ja herkuttelusta. Oli ihanaa! Ja ihan helvetin kylmä. Meri on tosi jees, mut se tuuli. Ei.

 Perjantaina saan tänne vielä viimisen vieraan, Kaisan kanssa nimittäin uus yritys! Nyt onki pitkä viikonloppu tiedossa, sillä ens viikon maanantai ja tiistai on täällä vapaapäiviä. Kelpaa. Koulupäiviä onkin tänään jäljellä enää 7. Huhhuh! Voisin koittaa kirjotella koulusta vähän enemmänkin. ¡Hasta luego!

Vierailut ja peruuntuneet vierailut

Hengissä! Immon vierailun jälkeen aika meni sairastaessa. Oon nyt ollut vähän turhan ison prosentin täällä vietetystä ajasta kipeenä, mutta enää vaivaa pieni yskä. Tuunkohan koskaan 100% terveeks... Derbyhommat on jääny sen takia kokonaan, en oo treenannu ikuisuuteen. Ja nyt kynnys mennä treeneihin on kasvanu jotenki hirveen korkeeks, mutta yritän pakottaa itteni sinne vaikka ens viikolla.

Viime viikonlopun vietin mun perheen kanssa. Huideltiin koko ajan paikasta toiseen ja olinkin sen kaiken jälkeen ihan poikki. Mutta saatiin kyllä tosi hienot säät! Aurinko on paistanu täydellä teholla viime viikon perjantaista asti, eikä villakangastakkia oo sen koommin tarvinu enää päälle vetää. Terasseilla istuskelun lisäksi käytiin kuninkaanlinnassa, kaapeliradalla, näkötornissa, Rastron sunnuntaimarkkinoilla, eläintarhassa ja mitä vielä. Käveltiin hirveet määrät. Oli kyllä kivaa esitellä kaupunkia vieraille.

Tän viikonlopun suunnitelmat meni pilalle Lufthansan lakon vuoksi, Kaisa ei nimittäin päässytkään tulemaan. Buuuu! Piti sit keksiä uusia suunnitelmia. Eilen käytiin Liinan kanssa nauttimassa auringosta Retirossa ja kokeilemassa meille ihan uutta tapaspaikkaa. Lopulta päädyttiin tyhjentämään viinipulloa meille ja sit vielä saksalaisten bileisiin. Tänään oonki viettäny koko päivän koomaillessa.

Elämä täällä on aika rentoa, mulla on niin ihanan vähän velvollisuuksia! Se tässä on ehkä kaikkein parasta.

Immo on paras

En tiiä mistä alottaisin. Immo tuli tänne viime viikon maanantaina ja viipyi aina eilisaamuun asti. Ihana, ihana, ihana viikko takana. Käveltiin paljon ympäri kaupunkia, käytiin kattomassa futista, katseltiin kaupunkia kaapelihissistä ja Casa de Campon päältä, käytiin park Retirossa, syötiin ravintoloissa, istuttiin kattoterassilla ja päätettiin mennä sinä ainoana sadepäivänä eläintarhaan. Täytyy sanoa, että olin ton kaiken jälkeen aika väsyny, mutta ottaisin uusiks ihan koska vaan.

Ja kuten ennalta osasin ennustaa, tuntu se eron hetki taas tosi pahalta. Ja se ensimmäinen ilta yksin. Ja toinenkin, mutta pikkuhiljaa helpottaa. Nähdään seuraavaksi 30 päivän päästä Kööpenhaminassa. Aika, mee nopeesti!

Ja yllärinä tulin viikonloppuna taas kipeeksi, että varmasti ois nyt mahdollisimman kurjaa. :D Tänään koulussa yskin kyyneleet silmiin ja oksun kurkkuun, ja lähdinki sitte aika vikkelästi kotia kohti.

huomioita

En oo varsinaisesti kokenu mitään kulttuurishokkia täällä, koska Espanja on mulle jo aika tuttu entuudestaan. Paljon eroja Suomeen kuitenkin on, tässä muutamia niistä!

Ruokailu

No ensinnäkin ruokailu-ajat poikkeaa paljon Suomen rytmistä. Lounasta syödään vasta kahden jälkeen ja illallinen tosi myöhään, joskus yhdeksän maissa tai sen jälkeen. Ravintolassa tilataan monesti pieniä annoksia jaettavaksi koko porukan kesken, eikä kukaan laske kuinka paljon kukakin söi, lasku jaetaan tasan. Parasta on tapakset, semmoset jotka saa ilmaiseksi juoman kylkeen. Ei täällä nälässä tarvi kyllä olla.

Olin eilen ajoissa derbyillallisella, pöytä tuli lopulta täyteen!

Siivoushommat

En tiiä onko tää kuinka yleistä, mutta ainakaan meiän kämpässä ei oo imuria. On vähän perseestä jollain harjalla levitellä pölyjä ympäriinsä, mut onneks en oo niin kauheen tarkka näissä asioissa. :D Kenkiä pidetään jalassa sisälläkin, mutta ite en jaksa. Tiskikone meillä täällä onneks on!

Liikenne

Täällä on valtavasti yksisuuntasia, superkapeita teitä. Esimerkiksi tää mun kotikatu on semmonen. Vähän väliä liikenne tukkeutuu jonkun pysähtyessä syystä x, ja sit tööttäillään. Mun hermot ei kestäis ajaa autoa täällä. Liikennevaloissa jalankulkijoiden vihreen valon äänimerkki kuulostaa joltain laserpyssyltä. Ja kaikki kävelee punasia päin, aina.

Madrid <3

Käveleminen

Madrid on siitä ihana, että täällä voi helposti kävellä kaikkialle keskustan huudeilla. Mut ai ettäää miten raskasta on joskus käpytellä vaikka Gran Vialla, kun jengii on niin paljon. Ja kaikki kävelee tosi hitaasti, pysähtelee äkisti ihastelemaan jotain ja pyörii nyt vaan niin ärsyttävästi siinä eessä eikä ohi pääse mitään kautta. Oon aina ollu nopee kävelijä, mutta oon nyt koittanu välillä vähän löysätä tahtia ja katella vaikka iteki enemmän ympärilleni. Kun vaan muistais varata kävelymatkoihin enemmän aikaa silloin, kun on sopinut vaikka tapaamisen tiettyyn kellonaikaan.

Poskipusut

Vaikka oonki tämmönen sulkeutunut tuppisuu ni tästä tavasta tervehtiä kyllä tykkään. Muutenkin nää koskettelee kavereitaan aika paljon. Ihmiskontakteja! Ihanaa!

Ehkäpä osa 2 joskus myöhemmin!

follow me

Follow my blog with Bloglovin

Jep, nyt voi seurata Bloglovinin kautta! Ja tietty oon myös instagramissa ja snapchatissa, niistä löytää nimimerkillä saviivalla.

Valencia ja sairaskertomus

Äitiki jo huomautti ettei oo paljo blogi päivittyny. No joo... Ei oo ollu kiireitä, oon vaan vähän huono saamaan asioita aikaan.

Lauantaina 3.10. hyppäsin heti aamusta Valencian bussiin. Olin siis ensin lähdössä reissuun ihan yksin, mutta Liina olikin varannut saman matkan ja säkällä vielä arvottu samaan bussiin mun kanssa. Toi oli Citylife Madridin järjestämä matka, ja busseja oli yhteensä neljä. Kaikki vaihtareita tai työharjottelussa olevia tyyppejä ympäri maailmaa. Sää oli aika kolea ja pilvinen, eikä biitsielämä varsinaisesti ollu ekana mielessä, vaikka se päivän ohjelmassa lukikin. Matka Valenciaan kesti kaikkineen varmaan viitisen tuntia, liikaa joka tapauksessa, eikä se aurinko sielläkään vastassa ollu. Mentiin ekana hotellille, jossa sain kämppiksekseni saksalaisen Vanessan. Samassa kerroksessa oli myös superpuhelias virolainen, puheliaita jenkkipoikia ja vaikka ketä, heti tuntu siltä ettei ois yksinään tarvinu olla vaikka oiski lähteny reissuun ihan keskenään. Vaihettiin nopeesti rantakamppeet päälle (vaikka edelleen sään puolesta vähän epäilytti) ja hypättiin takas bussiin. Biitsi oli ihana. Sää oli edelleen melko pilvinen, mut oli silti tarpeeks lämmin. Me oltiin Liinan kanssa supernälkäsiä, eikä siks ruvettu uimaan ja ilakoimaan, vaan lähdettiin metsästämään Liinan Valenciassa vaihdossa olevaa kaveria Jennaa, ja sitten ruokaa. Ja siinähän se biitsipäivä vähä niinku vierähtiki sitte. Syötiin rantabulevardilla ja fiilistelin merta, on se vaan kiva nähä välillä semmonen! Ruuan jälkeen Liina kävi vielä nopeesti uimassa, mua ei just sillä hetkellä oikein houkuttanu ku ei ollu enää hirveesti aikaa bussin lähtöön.

Törkeesti pöllin kuvan, koska omat oli surkeita: studentsvalencia.wordpress.com

Hotellilla suihkuhommat ja naamankampaushommat, ja kauppaan alkoholiostoksille. Etkot vietettiin Liinan saksalaisten koulukavereiden huoneessa, ja jossain vaiheessa kävästiin 100 montaditosissa huitasemassa huiviin parit herkulliset minisämpylät, tai mikskä noita nyt vois suomeksi kutsua. Joskus puolenyön paikkeilla bussi kuljetti meidät yökerhoon nimeltä L'UMBRACLE ja sekös vasta hieno paikka oliki. En oo varsinaisesti mikään klubityyppi, mut semmonen valtava ja hienosti valaistu terassi palmujen katveessa on ihan jees. Juomien saaminen vaan oli tosi rasittavaa ja hankalaa, kun baaritiskejä oli kyllä lukuisia, mut tiettyjä juomia sai vain tietyiltä tiskeiltä. Kokeilin mojiton tilaamista varmaan neljästä paikasta ennen ku tärppäs. Baarissa tuli tavattua vielä lisää suomalaisia, parhaimmillaan meitä istu saman pöydän ääressä viisi. Kello tais olla viiden paikkeilla, kun otettiin Liinan kanssa taksi mäkkärin autokaistan kautta kotiin.

Sunnuntaista ei oo hirveesti sanottavaa, koska olin noin kolmen tunnin yöunien jäljiltä ihan ihmisraunio. Hotellihuoneet piti luovuttaa siinä aamupäivästä ja sitten mentiinki vaan biitsille makaamaan. Kävin uimassa ja se oli kyllä päivän ehdoton kohokohta, niin ihanaa ja miellyttävää ja just sopiva lämpötila! Bussi takas Madridiin lähti joskus kuuden jälkeen illalla ja mulla oli ihan surkee olo. Flunssa rupes puskee päälle ja haaveilin vaan niin paljon suihkusta ja sängystä. Nukkumaan taisin päästä puolenyön aikaan. Tuntu kyllä hyvältä palata Madridiin ja omaan kotiin.

Ja siitä asti oonki ollu enemmän ja vähemmän kipeenä. Maanantaina en menny kouluun, tiistaina ja keskiviikkona menin väkisin, koska en haluu olla pois ja jäädä jälkeen, ja torstain olin taas pois.Viikolla ei tullu tehtyä oikeestaan yhtään mitään, mut viikonloppuna oli jo pakko päästä vähän ihmisten ilmoille. Kävinkin sitten vähän ulkona perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina, joka kerta eri suomalaisporukan kanssa. Miten sitä onki löytäny täältä niin paljon suomalaisia, vaikka alunperin lähti matkaan tuntematta ketään. Maanantai 12.10. oli vapaapäivä, koska Día de la Hispanidad, Espanjan kansallispäivä. Siitä eteenpäin viikko on hujahtanu taas nopeesti, ja nyt vietänkin taas viikonloppua. Lauantaina meen toimitsemaan Roller Derby Madrid vs Vienna Roller Derby -matsia, muita suunnitelmia ei sit ookaan. Paitsi tietty pitää siivota ja puunata, koska Immo tulee maanantaina. Tuntuu niin uskomattomalta nähdä, ihan ku edellisestä kerrasta ois paljon enemmän ku viis viikkoa. Mut oon niin onnellinen! Sit ihan pian marraskuussa tuleekin lisää vieraita, nimittäin mun vanhemmat ja pikkuveli. Ja myöhemmin muutamat kaverit. Kivaa päästä näyttämään mun tän hetkisiä kotikulmia muillekin, ja turisteilemaan itekin ihan kunnolla. Ja sit vielä kirsikkana kakun päällä on marraskuun viiminen viikonloppu, jolloin lähdetään Immon kanssa Köpikseen viettämään mun synttäreitä. Paljon on siis ohjelmaa luvassa ja luulenkin, että loppuaika täällä menee tosi nopeesti. Lyhyt aikahan tää tosiaankin on.

Hyvää kuuluu tänne siis!

una cerveza por favor

Torstaina lähdettiin tosiaan luokan kanssa ulos. Tai no vähän muidenkin, sillä messissä oli myös ilmeisesti A2-espanjaryhmä. Eli siis just semmonen liian iso porukka, jonka kanssa on mahdotonta liikkua yhdessä kaikki samaan paikkaan. :D Mutta päästiin kohtauspaikaltamme Solilta johonkin baariin, jossa sai sangoittain halpaa kaljaa. Oikeesti, tykkäisinpä kaljasta ees vähä enemmän! Join tinto de veranoa, joka on kyl hyvää, mut ei tommosia makeita juomia kiinnosta ihan hirveen montaa huitasta. Mut joo, hauskaa oli ja korealaiset oli just niin viihdyttäviä ku aattelinkin. Ja ne halus ottaa hirveesti yhteiskuvia. :D Joskus puol yhen maissa alettiin keräämään porukkaa kadulle ja siirtymään opiskelijabileisiin Joy Eslavaan. En oo varsinaisesti mikään klubi-ihminen, mut siellä jorailin muiden mukana kuitenki. Kunnes joskus kahden jälkeen koko paikka rupes olee niin ääriään myöten täynnä, että aina joku oli tönimässä ja muutenki ihan liikaa iholla. Ni jätin sitte nuoremmat ja virkeemmät keskenään ja lähin ite (mäkkärin kautta...) kotiin.

Ihan kiva seiskapuol, ois ehkä ihan hauska nähdä jossain semmosessa paikassa missä pystyis porukassa juttelemaan, baareissa ku tuntuu olevan musiikki niin kovalla. Oon tässä jonku verran itsetutkiskelua suorittanu ja todennu, miten paljon kivempaa ois olla semmonen sosiaalinen ihminen! Mun on tosi vaikee käydä kahenkeskisiä keskusteluja itelleni vähääkään tuntemattomien ihmisten kanssa, kun en vaan keksi mitään puhuttavaa. Sit jos vielä tuntuu vaikeelta puhua englantia, ni aika hyvin menee. Pohdittiin yks päivä Liinan kanssa, että ku ollaa tämmösiä tuppisuita ja sit jos vihdoin keksitään jotain puhuttavaa ni joudutaan vielä miettimään miten sen asian sanois englanniks, ja siinä vaiheessa juttukaveri on ehtiny jo lähtee himaan. :D Mut oon kyllä huomannu jo kehitystä ittessäni! Ja mitenkäs se kielitaito muuten kehittyy ku puhumalla.

Vietän tässä just saikkupäivää, palasin nimittäin eilen Valenciasta flunssan kanssa. Kirjottelen siitä reissusta erillisessä postauksessa, lyö nyt päässä niin tyhjää.

heippa syyskuu

Oon käyny ihmettelemässä taidetta, pieniä putiikkeja ja upeeta sisäpihaterassia Manzana Mahoussa, pelannu yhden roller derby -näytösottelun kuumalla ulkoradalla, kävelly kaduilla vailla päämäärää, istunu ulkona lukemassa kirjaa, innostunu vähän ruuanlaitosta, nähny suomalaisia vaihtareita ja viihtyny koulussa. Hyviä juttuja on mahtunu tähän ja edelliseen viikkoon, eikä mieli oo ollu musta moneen päivään! Arki on tasottunu ja oon tainnu jo tottua olemaan täällä.

Tää viikko koulussa oli kiva. Jotenkin tunnelma luokassa oli heti maanantaista lähtien vapautuneempi ja ollaan naurettu paljon yhdessä ja toisillemme (ihan hyväntahtosesti). Etenkin noi Korean tyypit saa kaikki nauramaan ihan jatkuvasti, ne on niin hassuja ja aina hyväntuulisia. Ja ihailen valtavasti niiden reippautta ja rohkeutta jutella kaikille, vaikka kieli ei ookaan niin hyvin hallussa. Haluisin iteki olla se tyyppi joka vaan höpöttäis menemään vaikka ei aina löytyiskään oikeita sanoja ja kielioppisääntöjä. Mut ainakin tiedostan mun omat päänsisäiset ongelmat ja voin yrittää ottaa mallia korealaisista. Tänään ollaan menossa melkein koko luokan voimin ulos, ekaa kertaa!

Eilen Nellin ja Liinan kanssa tapaksilla. Nelli oli mulle uus tuttavuus!

Huominen vapaapäivä ei toivottavasti mee ihan yhtä heikosti ku viikko sitten, mut ei oo kyllä mitään suunnitelmia, otan vaan iisii. Lauantaina lähenki heti aamusta vaihtariretkelle Valenciaan, ja palaan takas sunnuntai-iltana. Jee! Varasin matkan joskus viime viikolla, kun aattelin että nyt pitää olla reipas ja tehä asioita, vaikka sitte yksin. Pari päivää sitten Liina kuitenkin ilmotti varanneensa saman reissun, en ookaan siis yksin enää jihuu! Toivottavasti Valenciassa on biitsikelit!

kulta en mä tänne asumaan muuta

Oon ollu tosi huono blogin päivitteliä muia, mut ainaki voin nyt todeta ettei aika enää matele sillee ku ekalla viikolla. Tunteet on aika pinnassa ja pienet vastoinkäymiset tuntuu hirveen isoilta, mut on täällä kivaaki ollu.

Koulu on lähteny ihan mukavasti käyntiin. Ollaan opeteltu ihan perusjuttuja aakkosista ja numeroista lähtien, mutta myös tutustuttu esimerkiksi Latinalaisen Amerikan maantietoon. Välillä tuntuu ku oltas jossain eskarissa, kun katotaan kuvia eläimistä ja vertaillaan mitä lehmä sanoo milläkin kielellä. Koreaksi se muuten sanoo "MEEE". Oon kyllä oppinu jonkun verran jo nyt, vaikka en tosiaankaan pysty mitään järkevää keskustelua käymään espanjaksi.

Opiskelun lisäksi toi koulu ei oo kyllä tarjonnu yhtään mitään. Näin viime viikolla vapaa-ajallani kerran yhtä koulusta tuttua tyyppiä, kun pyysin sitä syömään. Ei oo sen koommin kuulunu siitäkään mitään. En jaksa yrittää väkisin ystävystyä kenenkään kanssa. Onneks on toi harrastus täällä kuitenkin, oon tykänny treeneistä ja viettäny yhden perjantai-illan superkivan derbypariskunnan kanssa. Ainaki niiden kanssa on jotain yhteistä!

Keskiviikkona näin mun lukioaikasta kaveria Liinaa, kun ollaan sattumalta yhtä aikaa täällä vaihdossa. Ei oltu nähty vuosiin, mut oli kuitenki tosi mukavaa ja kiva jutella jolleki, joka tasan tarkkaan tietää tän tunteiden vuoristoradan, ja tietää myös kuka mä oon ja mistä mä tuun. On se kokonaan uusiin ihmisiin tutustuminen kuitenki aika työlästä, ainaki mulle.

Eilen kävin kämppikseni Esan ja sen poikaystävän kanssa kattomassa flamenco-keikkaa yhessä pienessä baarissa. Tanssia siinä ei ollu, mut se musiikki oli tosi siistiä ja tunnelma aika mahtava, vaikka en laulun sanoja ymmärtänykään. Siellä oli laulajan lisäksi kitaristi, viulisti, tyyppi joka rummutti semmosta laatikkoa (en nyt jaksa googlettaa tän soittimen nimee, oon pahoillani) ja sit ihan vaan käsillään taputtava tyyppi. Mieletöntä toi taputtelu oikeesti, oispa mullaki esim joku rytmitaju! Keikan jälkeen käytiin vetämässä hyvät yösushit ja mentiin oikein kunnon homokarhubaariin, jossa tietty olin ainoo nainen. Ei haitannu. :D Tänään oon viettäny oikein ultimate darrapäivää, kello on yks yöllä ja oon saanu koko päivänä syödyksi kaks haukkua paahtoleivästä ja vähän karkkii. Ihan ok.

Terkkuja darrakasasta!

Universidad Antonio de Nebrija

Oon viettäny elämäni pisimmän viikon! Siltä se tuntuu. Mut koulu on nyt alkanu ja opiskelut on tältä viikolta jo paketissa.

Maanantaina koulu alko ekalla orientaatiopäivällä klo 8:30. Lähin vähä yli tuntia aiemmin kotoa, että ehin varmasti ajoissa. Ei se ees ollu hirveesti liioteltua, metromatkaan kaikkine ärsyttävine vaihtoineen meni jo joku 40 min ja vielä piti kävellä puolisen kilsaa koululle. Nenä kiinni google mapsissa taas kävelin, mut silti jotain ihan älytöntä ja epäloogista reittiä. Koulun aulassa oli sen näköstä jengiä oottelemassa, että olivat selkeesti samalla asialla ku minä. Mut harva siellä yksin pönötti, en tiiä onko jengi lähteny oikeesti porukalla vaihtoon vai osallistunu jo kuun alussa espanjan intensiivikurssille ja tutustunu siellä ihmisiin. Siitä aulasta meiät ohjattiin luokkahuoneeseen, jossa muutamat täti-ihmiset selittivät päivän ohjelmaa lähinnä espanjaksi. Sit lävähtikin jo tasotestit eteen, enkä saanu siihen lappuun juuri omaa nimeeni enempää tekstiä. Kaikilla muilla siinä vieressä kyllä kynät sauhus kovasti. Sit jo huudeltiinkiin suulliseen testiin, jossa ekana ilmotin että no hablo español, mutta sehä oli tietysti jo espanjan puhumista. Kovasti se nainen yritti kaikkee kysellä multa espanjaks, mut vähän yksipuolinen keskustelu oli. :D

Piritien yliopisto

Ton testin ja lomakkeen täyttämisen jälkeen ohjelmaan oli merkitty tunti vapaa-aikaa. Ööö okei. Menin virran mukana kahvioon ja reippaana kysyin parilta tytöltä jos voisin istua niien kanssa. (Itseasiassa tää ei ollu mun päivän eka sosiaalinen hetki, olin jo aiemmin yrittäny jutella yhelle tytölle, ehkä jenkki, mut se ei vastannu mulle MITÄÄN.) Ne osottautu ihan mukaviks tyypeiks, kumpiki oli Hong Kongista vaikka toinen ei sillee ulkoisesti ollukaan mikään kinkin näkönen. Ja selvis että jopa mä osaan enemmän espanjaa kun toinen niistä tytöistä, vähän helpotti kun luulin jo olevani ainoo tunari! Istuskeltiin sitten kolmestaan oottelemassa seuraavaa ohjelmanumeroa. Se oli lyhyt orientaatio koulun käytännöistä ja vähän yleisesti Espanjasta ja Madridista. Sit kierrettiin kattomassa kirjasto, tulostuspaikat ja tärkeiden ihmisten toimisto. Ja se päivä oli sit siinä. Jäi vähän outo fiilis, ei hirveesti mitään ohjelmaa eikä todellakaan mitään koulun järjestämiä bileitä tai muuta oheissettiä. Tutustuin vielä pariin korealaiseen matkalla takasin metrolle. Eli eka päivä oli hyvinki aasialaispainotteinen!

Illalla oli taas aika epätoivonen olo, mutta derbytreenit pelasti päivän kyllä täysin. Oli niin kivaa päästä kunnolla treenailee. Tapasin myös monta uutta kivaa tyyppiä ja palasin hymyssä suin kotiin.

Tiistain koulupäivän ohjelma kesti mun osalta noin vartin. Saatiin tasotestin tulokset ja lukujärjestykset. Mun syksyn ohjelma on pelkkää espanjaa. Aluksi A1, puolivälissä A2. Sopii mulle oikein hyvin! Koulun jälkeen ehdotin uusille tuttavuuksilleni tapastreffejä illalla. Mukana oli yksi ekan päivän tuttavuus ja yksi tokan päivän tuttavuus + tämän kaksi kaveria. Kolme tyypeistä puhu aika paljon keskenään ranskaa, yks kerto saaneensa just kämpän joka maksaa kaks tonnia kuussa (just kun olin ite kertonut että asun huoneessa jossa ei oo ikkunaa, mut ei se mitään ku on niin halpa) ja meiän ravintolavalinta oli aika huono. Mutta siis joo, ei oikein ehkä meiän maailmat kohdannu. Niin ja kaikki oli tosi järkyttyneitä ku kerroin täyttäväni täällä ollessani 26.

Keskiviikkona orientaatiot oliki jo ohi ja oli ekojen oppituntien aika. Meitä opettaa syksyn aikana kaks tyyppiä, ekana oli ihana nainen Paula. Heti kävi ilmi ettei noilla tunneilla juuri englantii puhuta, vaikka onkin kyse ihan alkeista. Se vaan selittää ja elehtii kunnes viesti menee perille. Ihan jees, luulen että tässä syksyn aikana ehtii oppia jonkin verran. Toinen opettaja oli mies, myöskin tosi mukava, ehkä joku Adrian nimeltään? Samat opetusmetodit käytössä silläkin. Yksi oppitunti kestää aina tunnin ja 10 minuuttia. Keskiviikkoisin niitä on kolme. Olin jo puolivälissä ihan poikki, oli nimittäin aika väsyttävää settiä. Meiän ryhmä on tosi pieni, siinä on kaks hollantilaista, yks jenkki, minä, yks kiinalainen ja neljä korealaista. Oli hauskaa huomata että mä oon ehkä porukasta se, jolle espanjan ääntäminen on helpointa.

Koulun jälkeen oli pakko mennä päiväunille, olin niin väsyny. Vielä unienki jälkeen päätä särki ja mieli meinas taas painua pohjamutiin, mut aattelin taistella vastaan ja mennä ulos pyörimään ja piristymään. Kävin syömässä jossain kivan näkösessä ravintolassa, ruoka ei ollu kummosta mut sain tosi hyvää palvelua (ei mikään itsestäänselvyys jos asioi täällä englanniksi) ja siitä tuli hyvä mieli. Käppäilin vaan vailla päämäärää ja kävin pyörimässä paikoissa joihin en oo vielä aiemmin eksyny. On tää kyllä kaunis kaupunki! Saisko nää talot, tai ainakin ne julkisivut, siirrettyy Kouvolaan? Ois ihan jees. Kävin apteekissa hakemassa lääkettä päänsärkyyn ja sielläkin palvelu oli tosi jees. Apteekkari sanoi muka puhuvansa vain vähän englantia, mut asiointi suju tosi hyvin, siitäkin tuli hyvä mieli. Loppuilta meni mukavasti kotona mm. Docventuresin parissa. Ois ollu treenitkin, mut kauheen myöhään (21-23) ja 40 min metromatkan päässä. Ei kauheen hyvä yhdistelmä aikasten herätysten kanssa.

Tänään oli taas aamulla koulua. Opiskelen siis maanantaisin, tiistaisin, keskiviikkosin ja torstaisin, aina aamulla klo 8:30 alkaen. Maanantaisin ja keskiviikkosin on kolme tuntia, tiistaisin ja torstaisin vaan kaks. Mukavasti meni, enkä ees väsähtäny ihan totaalisesti. Selvis, että meiän ryhmän kiinalainen on vasta 16-vuotias. Mä oon vanhin! Tai no korealaispoika on kans 25, mut oletan nyt et se on täyttäny vasta tänä vuonna ja julistan itteni vanhimmaks. Kävelin hollantilaistytön kanssa yhtä matkaa metrolle, sille oli tulossa poikaystävä viikonlopuks kylään. Saatan olla vähän kateellinen!

Täs on mun neljäs kämppis. Aiemmin se on vaan juossu karkuun tai tuijottanu jostain kaukaa, tänään se pesi mun hiuksia.

Mulla alko siis viikonloppu. Alotin sen ostamalla sipsii, suklaata, fanta limonia ja sangriaa!

Tuli hiki ja tuli kyynel

Lauantaina oli mun ekat derbytreenit täällä. Löysin paikalle muutamaa minuuttia yli kymmenen, jolloin treenien oli määrä alkaa. Melkein jo stressas myöhästyminen, mut sit muistin että tää on Espanja. Keräsin kaiken reippauteni ja kävin esittäytymässä kaikille tyypeille. Sen jälkeen ne vaan polotti toisilleen espanjaa, enkä tietenkään ymmärtäny mitään. Aattelin jo että tämmöstäkö tää nyt on, kukaan ei puhu mulle mitään eikä ketään kiinnosta. Mut kyllä se sit siitä lähti ja pääsin juttusille useemmankin tyypin kanssa. Selvis että nää lauantaitreenit onkin ihan aloittelijatason juttuja, mut ei se varsinaisesti haitannu, olipa ainakin pehmee lasku treenaamiseen.

Muuten päivä meni aika reisille. Kyhnötin huoneessani kattomassa striimiä oman joukkueeni pelistä Tampereella. Iltapäivällä kävin vähän pyörimässä keskustan vaatekaupoissa, mut en löytäny mitään. Kaikkialla tuntuu olevan jo hirveesti syysvaatteita, eikä semmosia näillä lämpötiloilla vielä huvittais käyttää. Paikalliset kyllä huitelee jo menemään pitkissä lahkeissa ja neuleissa. Kuuen maissa käytiin Esan kanssa ruokakaupassa, samalla se esitteli mulle kierrätyshommia. Täällä lajitellaan ihan tuttuun tapaan lasi, paperi ja pahvi, mut erikoisuutena on pakkausjäte, johon tungetaan kaikki maitopurkista metallitölkkiin. Kuulemma joku sit jatkossa erottelee sieltä muovit ja metallit, mut vähän oudolta toi tuntuu. Ilta menikin sit kyyneleitä pyyhkiessä, tuli niin järjettömän yksinäinen ja epätoivoinen olo. Olin ihan varma että en tuu saamaan täältä yhtään kaveria ja itken itseni uneen joka ilta jouluun asti. Mietin vaan että miks piti lähteä mihinkään, kun Suomessa kaikki oli niin hyvin. Että semmosta!

No nyt on kaikki paremmin taas. Tänään lähin seikkailulle La Gavian ostoskeskukseen, noin puolen tunnin metromatkan päähän. Tarkotus oli käyä huvikseen pyörimässä myös viereisessä Ikeassa, mut en sit lopulta shoppailun uuvuttamana jaksanutkaan. Mut nyt löyty niitä vaatteita! Siellä oli kaikki maholliset kaupat ja vähän vielä päälle. Kyllä vaan materia tekee onnelliseks, ainakin vähäks aikaa. Kävin shoppailun päätteeks syömässä. Haluaisin selviytyä noista ihmiskohtaamisista kaupoissa ja ravintoloissa espanjaksi, mutta eipä oo suusta juuri mitään holan tai graciaksen lisäksi lipsahtanut. Nyt kuitenkin päätin että pyydän ees sen laskun espanjaksi. Tilanne oli vähän huvittava, kun tarjoilija syömiseni jälkeen tuli kysymään multa jotain espanjaksi, ei pienintäkään hajua mitä se oli, mutta vastasin vaan että la cuenta por favor. Nii että mitä suotta kyselemään että saisko saman englanniksi.

Nyt meen nukkuu ja aamulla kouluun! Jännittää! Mut tosi kivaa kuitenkin, että arki alkaa.

Ekat päivät

Oon nyt viettäny täällä kaks kokonaista päivää. Torstaiaamuna ahdisti, että tänne mä nyt valitsin tulla olemaan ihan yksin, kun kaikki mun elämä on Suomessa. Sain Facebookissa avautumiseeni semmosta kommenttia että nyt hei oikeesti ja YOLO. Ryhdistäydyin ja lähdin ulos tutkimaan paikkoja. Kävelin Gran Víaa ja yritin adaptoitua paikallisten hitaaseen kävelytahtiin. Näillä ei kyllä tunnu olevan mikään kiire minnekään. Eikä mullakaan todellakaan oo, että kai mä voisin opetella vähän hidastamaan. Tuolla pääkadulla on paljon kaikkia vaatekauppoja, ainakin isoja ketjuliikkeitä. Kävin Pull & Bearissa pyörähtämässä, mutta ajattelin jättää shoppailuhommat kuitenkin myöhäisemmäksi, ettei tuu laukkuun lisää tavaraa vielä ennen muuttoa hostellista vuokrakämppään. Löysin vähän vahingossa kuninkaanlinnan, Palacio Real de Madridin, joka oli kyllä aikamoinen pytinki. Läksiäislahjaksi saamastani opaskirjasta luin, että siellä on 2800 kalustettua huonetta. Morjes. Kävin katsomassa myös Plaza de Españan, eli semmosen aukion jossa on jonkun Miguelin monumentti.

Kuninkaanlinna. Kuningasperhe ei asu tuolla, vaan sitä käytetään lähinnä virallisiin tilaisuuksiin.

Jonkun aikaa ulkona pyörittyäni lähdin hostellille. Olin sopinut neljäksi Esan kanssa treffit uudelle vuokrakämpälleni, oli ollut edellisenä päivänä puhetta että muuttaisinkin silloin. Päätin kuitenkin käyttää hostellivaraukseni loppuun asti, kun olin sen jo maksanutkin. Ja siihen kuulu aamupala! Mutta joo, menin neljäksi kuitenkin sopimaan maksuhommista ja muusta. Esa oli just päässyt töistä ja odotti mua valkkaripullon kanssa. Siinä sit muutama tunti vierähti ja jossain vaiheessa siellä olkkarissa istui mun lisäksi kummatkin suomalaiset kämppikseni ja kaksi jotain Esan suomalaista kaveria. Viiniäkin ilmesty vielä toinen pullo. Tapasin myös kolmannen kämppiksen, brittiläisen Harrietin. Kaikilla tuntui olevan jotain menoa, me lähdettiin Esan kanssa syömään. Olin jo tässä vaiheessa vähän päissään siitä viininjuonnista, mutta eihän se siihen loppunu. Mentiin johonkin Esan suosikkiravintolaan, jonka nimee en nyt just muista. Tarjoilija tunsi asiakkaansa aika hyvin, ja avasi viinipullon valmiiksi ennen ku oltiin ehditty tilaamaan mitään. :D Esa on asunu täällä jo 8 tai 9 vuotta ja puhuu sujuvasti Espanjaa. Sain hirveesti kaikkia vinkkejä niin kieleen kuin kulttuuriinkin liittyen, sääli että en muista enää puoliakaan... Tilattiin kolme pientä annosta, jotta sain maistaa useempaa juttua. Lihapullia ja leipää, espanjalainen tortilla eli perunamunakas ja nacholautanen. Kaikki oli tosi hyviä.

Oli puhetta baariin menostakin joskus myöhemmin illalla, mutta päädyin kuitenkin istumaan koko illan mm. Salkkareiden ja Narcosin äärellä. Ja hyvä niin, iski jo alkuyöstä aika huono olo kaikesta siitä viinistä ja ihan liian vähäisestä muun nesteen nauttimisesta. Päätä särki ja olo oli aika kurja. Myös aamulla! Koitin käydä aamupalalla mutten oikein saanut mitään alas. Huone piti luovuttaa klo 12 mennessä. Ajattelin siinä kohtaa, että en ehkä tuu selviimään hengissä laukkujen kantamisesta hostellin portaita alas ja vielä uuden kämpän portaita ylös. Oikeestaan mua vähän huvitti se tilanne jo silloin, vaikka olihan se kamalaa. :D Selvisin kuitenkin! Onneksi matka kämpälle ei ollut pitkä. Suurimmaksi ongelmaksi osottautui kuitenkin asunnon oven avaaminen. Olin saanu avaimen haltuuni edellisenä iltana, mutta en näköjään osannut käyttää sitä. Kokeilin ehkä 28 kertaa mutta ei vaan auennut. Ovikelloonkaan ei kukaan reagoinu. Esa heräs lopulta mun viestiin ja tuli sitten pelastamaan mut. Ja se oven avaaminen oli oikeesti ihan yksinkertasta...

En voi hyvin.

Sulkeuduin pariksi tunniksi uuteen huoneeseeni koomaamaan. Darra helpotti ja purin vaatteet laukusta kaappiin. Täällä mä nyt sitten oon melkein jouluun asti! Lähdin iltapäivällä ulos pyörimään, tällä kertaa suuntana läheinen puisto Retiro, josta olin lukenu jonkun verran etukäteen. Se on vähän ku Madridin Central Park. Ja oli se kyllä iso! Koitin metsästää lampea, mutta en löytäny sitä ilman google mapsia. Toi on semmonen paikka jossa vois käydä lenkillä. Tai siis aionkin käydä, kun kerran lenkkarit mukanani raahasin. Kävin syömässä pizzaa ja tuijottelin ohikulkijoita ja lammella soutelevia tyyppejä. Sieltä voi vuokrata soutuveneen.

Nyt illalla oon vaan relannu ja käyny ekaa kertaa ruokaostoksilla. Se on aina jännää ulkomailla! En osannu ees ottaa ostoksilleni koria, kun ne ei ollu mitenkään loogisessa paikassa. Ens kerralla sitten. Nyt käyn nukkumaan ja aamulla meen mun ekoihin derbytreeneihin täällä. Niin jännää ja kivaa! Haluun vaan päästä arkeen kiinni ja tutustua ihmisiin.

Sää täällä on tällä hetkellä aika ihana! Auringossa tulee kuuma, mutta varjossa on just lepposaa. Keskikesällähän täällä on ollu ihan järkyttävän kuuma, nyt on kämppiksien mukaan paljon siedettävämpää. Toivottavasti jatkuu tämmösenä vielä pitkään!

HEL - MAD

No aikamoinen päivä. Itkuhan siinä tuli ku piti aamulla sanoo Immolle heippa ja hypätä autoon. Tuntuu ihan kamalalta, vaikka tiiän että nähään jo reilun viien viikon päästä, kun se (höpönassupupusöpönen) tulee tänne. Pitää vaan tottuu tähän.

Olin lentokentällä hyvissä ajoin. Kävin droppaamassa matkalaukun itsepalveluhihnalle ja jouduin vielä kaivelemaan sieltä kamoja reppuun, kun painoa oli yks kilo liikaa. Tulee ihan mielenkiintosta siitä Suomeen paluusta sitte joulukuussa, ku tullessa jo painorajat paukkuu! Mut joo, lento oli myöhässä puolisen tuntia, mutta siinähän se aika meni kurjaa elämääni pohdiskellessa (lol).

Lento tuntu tosi pitkältä. Kiitos jeesus etten ottanu mitään välilaskullista lentoa, ois voinu vähän vielä enemmän raastaa sielua semmonen. Norwegianilla lensin, ei ollu mitään ruokatarjoilua. Paitsi maksullista ylihintasta settii tietty, mun lentoruoka oli sit pringlesii ja kokis. Madridiin laskeuduttiin kuuen maissa Suomen aikaa. Laukku löyty nopeesti, tulee aina voittajafiilis ku oma laukku tulee ihan ekojen joukossa. Suunnistin metrolle ja aloitin jännittävän matkanteon Madridin keskustaan ja hostellille. Piti tulla kolmella eri metrolla, enkä kertaakaan menny väärään kulkuneuvoon tai ees väärään suuntaan! Aika pro. Metroasemilla oli aika vähän rullaportaita, eli kannoin sitä mun 20 kg laukkua ihan jokuset portaat siinä matkan aikana. Chueca oli mun metromatkailun päätepysäkki. Nousin sieltä tunnelista hiki päässä ihastelemaan sairaan kaunista maisemaa. Nää talot ja pienet kujat on niin kauniita! Vaeltelin jonkun aikaa ja kysyin oikein neuvoakin (hei viittitkö näyttää täst kartalt et mis miä oikee oon), sit vaeltelin vähän lisää ja lopulta vähän vahingossa löysin oikeen kadun. Sitä ei näkyny mun kartassa, enkä saanu puhelimella ilman nettiä mitään karttaa auki. Hostellilla oli vielä sataviissataa (100500) porrasta käveltävänä. Mut selvisin! Huone on ihan kotoisa ja netti toimii hyvin, mikä on tietysti se pääasia.

Näkymät hostellihuoneesta.

Laitoin muutamat "moi oon hengissä ja perillä" -viestit ja lähdin sitten katsomaan sitä kämppää, joka sattumalta sijaitsee myös täällä Chuecan kaupunginosassa. Tapasin kaks mukavaa suomalaista (edelleen tosi random juttu, en missään vaiheessa suunnitellu mitään suomalaisiin tutustumista täällä) ja kämppäkin oli kiva. Oli kuulemma toinenkin vuokralaisehdokas, mutta sain heti hostellille palattuani viestin että se huone on mun jos vaan haluan. Ja halusin! Roudaan kamat sinne huomenna. Tää meni ihanan helposti, ei tarvi stressata!

Nyt oon aika poikki. Kävin tossa ihan naapurissa jossain meksikolaisessa ravintolassa syömässä, kun en tosiaan ollu syöny mitään oikeeta ruokaa koko päivänä. Yritin avoimin mielin juoda oluen, mut paskaltahan se maistu. Ois niin helppoo juoda olutta täällä, mut ku on siiderimuija ni sit vaan on. Ruoka oli ihan ok. Kolme miestä laulo ja soitti kitaralla jotain meksikolaisia lauluja kovaa ja korkeelta, sainpahan sitten itekin yhen serenaadin!

Mehikaano!