HEL - MAD

No aikamoinen päivä. Itkuhan siinä tuli ku piti aamulla sanoo Immolle heippa ja hypätä autoon. Tuntuu ihan kamalalta, vaikka tiiän että nähään jo reilun viien viikon päästä, kun se (höpönassupupusöpönen) tulee tänne. Pitää vaan tottuu tähän.

Olin lentokentällä hyvissä ajoin. Kävin droppaamassa matkalaukun itsepalveluhihnalle ja jouduin vielä kaivelemaan sieltä kamoja reppuun, kun painoa oli yks kilo liikaa. Tulee ihan mielenkiintosta siitä Suomeen paluusta sitte joulukuussa, ku tullessa jo painorajat paukkuu! Mut joo, lento oli myöhässä puolisen tuntia, mutta siinähän se aika meni kurjaa elämääni pohdiskellessa (lol).

Lento tuntu tosi pitkältä. Kiitos jeesus etten ottanu mitään välilaskullista lentoa, ois voinu vähän vielä enemmän raastaa sielua semmonen. Norwegianilla lensin, ei ollu mitään ruokatarjoilua. Paitsi maksullista ylihintasta settii tietty, mun lentoruoka oli sit pringlesii ja kokis. Madridiin laskeuduttiin kuuen maissa Suomen aikaa. Laukku löyty nopeesti, tulee aina voittajafiilis ku oma laukku tulee ihan ekojen joukossa. Suunnistin metrolle ja aloitin jännittävän matkanteon Madridin keskustaan ja hostellille. Piti tulla kolmella eri metrolla, enkä kertaakaan menny väärään kulkuneuvoon tai ees väärään suuntaan! Aika pro. Metroasemilla oli aika vähän rullaportaita, eli kannoin sitä mun 20 kg laukkua ihan jokuset portaat siinä matkan aikana. Chueca oli mun metromatkailun päätepysäkki. Nousin sieltä tunnelista hiki päässä ihastelemaan sairaan kaunista maisemaa. Nää talot ja pienet kujat on niin kauniita! Vaeltelin jonkun aikaa ja kysyin oikein neuvoakin (hei viittitkö näyttää täst kartalt et mis miä oikee oon), sit vaeltelin vähän lisää ja lopulta vähän vahingossa löysin oikeen kadun. Sitä ei näkyny mun kartassa, enkä saanu puhelimella ilman nettiä mitään karttaa auki. Hostellilla oli vielä sataviissataa (100500) porrasta käveltävänä. Mut selvisin! Huone on ihan kotoisa ja netti toimii hyvin, mikä on tietysti se pääasia.

Näkymät hostellihuoneesta.

Laitoin muutamat "moi oon hengissä ja perillä" -viestit ja lähdin sitten katsomaan sitä kämppää, joka sattumalta sijaitsee myös täällä Chuecan kaupunginosassa. Tapasin kaks mukavaa suomalaista (edelleen tosi random juttu, en missään vaiheessa suunnitellu mitään suomalaisiin tutustumista täällä) ja kämppäkin oli kiva. Oli kuulemma toinenkin vuokralaisehdokas, mutta sain heti hostellille palattuani viestin että se huone on mun jos vaan haluan. Ja halusin! Roudaan kamat sinne huomenna. Tää meni ihanan helposti, ei tarvi stressata!

Nyt oon aika poikki. Kävin tossa ihan naapurissa jossain meksikolaisessa ravintolassa syömässä, kun en tosiaan ollu syöny mitään oikeeta ruokaa koko päivänä. Yritin avoimin mielin juoda oluen, mut paskaltahan se maistu. Ois niin helppoo juoda olutta täällä, mut ku on siiderimuija ni sit vaan on. Ruoka oli ihan ok. Kolme miestä laulo ja soitti kitaralla jotain meksikolaisia lauluja kovaa ja korkeelta, sainpahan sitten itekin yhen serenaadin!

Mehikaano!