Universidad Antonio de Nebrija

Oon viettäny elämäni pisimmän viikon! Siltä se tuntuu. Mut koulu on nyt alkanu ja opiskelut on tältä viikolta jo paketissa.

Maanantaina koulu alko ekalla orientaatiopäivällä klo 8:30. Lähin vähä yli tuntia aiemmin kotoa, että ehin varmasti ajoissa. Ei se ees ollu hirveesti liioteltua, metromatkaan kaikkine ärsyttävine vaihtoineen meni jo joku 40 min ja vielä piti kävellä puolisen kilsaa koululle. Nenä kiinni google mapsissa taas kävelin, mut silti jotain ihan älytöntä ja epäloogista reittiä. Koulun aulassa oli sen näköstä jengiä oottelemassa, että olivat selkeesti samalla asialla ku minä. Mut harva siellä yksin pönötti, en tiiä onko jengi lähteny oikeesti porukalla vaihtoon vai osallistunu jo kuun alussa espanjan intensiivikurssille ja tutustunu siellä ihmisiin. Siitä aulasta meiät ohjattiin luokkahuoneeseen, jossa muutamat täti-ihmiset selittivät päivän ohjelmaa lähinnä espanjaksi. Sit lävähtikin jo tasotestit eteen, enkä saanu siihen lappuun juuri omaa nimeeni enempää tekstiä. Kaikilla muilla siinä vieressä kyllä kynät sauhus kovasti. Sit jo huudeltiinkiin suulliseen testiin, jossa ekana ilmotin että no hablo español, mutta sehä oli tietysti jo espanjan puhumista. Kovasti se nainen yritti kaikkee kysellä multa espanjaks, mut vähän yksipuolinen keskustelu oli. :D

Piritien yliopisto

Ton testin ja lomakkeen täyttämisen jälkeen ohjelmaan oli merkitty tunti vapaa-aikaa. Ööö okei. Menin virran mukana kahvioon ja reippaana kysyin parilta tytöltä jos voisin istua niien kanssa. (Itseasiassa tää ei ollu mun päivän eka sosiaalinen hetki, olin jo aiemmin yrittäny jutella yhelle tytölle, ehkä jenkki, mut se ei vastannu mulle MITÄÄN.) Ne osottautu ihan mukaviks tyypeiks, kumpiki oli Hong Kongista vaikka toinen ei sillee ulkoisesti ollukaan mikään kinkin näkönen. Ja selvis että jopa mä osaan enemmän espanjaa kun toinen niistä tytöistä, vähän helpotti kun luulin jo olevani ainoo tunari! Istuskeltiin sitten kolmestaan oottelemassa seuraavaa ohjelmanumeroa. Se oli lyhyt orientaatio koulun käytännöistä ja vähän yleisesti Espanjasta ja Madridista. Sit kierrettiin kattomassa kirjasto, tulostuspaikat ja tärkeiden ihmisten toimisto. Ja se päivä oli sit siinä. Jäi vähän outo fiilis, ei hirveesti mitään ohjelmaa eikä todellakaan mitään koulun järjestämiä bileitä tai muuta oheissettiä. Tutustuin vielä pariin korealaiseen matkalla takasin metrolle. Eli eka päivä oli hyvinki aasialaispainotteinen!

Illalla oli taas aika epätoivonen olo, mutta derbytreenit pelasti päivän kyllä täysin. Oli niin kivaa päästä kunnolla treenailee. Tapasin myös monta uutta kivaa tyyppiä ja palasin hymyssä suin kotiin.

Tiistain koulupäivän ohjelma kesti mun osalta noin vartin. Saatiin tasotestin tulokset ja lukujärjestykset. Mun syksyn ohjelma on pelkkää espanjaa. Aluksi A1, puolivälissä A2. Sopii mulle oikein hyvin! Koulun jälkeen ehdotin uusille tuttavuuksilleni tapastreffejä illalla. Mukana oli yksi ekan päivän tuttavuus ja yksi tokan päivän tuttavuus + tämän kaksi kaveria. Kolme tyypeistä puhu aika paljon keskenään ranskaa, yks kerto saaneensa just kämpän joka maksaa kaks tonnia kuussa (just kun olin ite kertonut että asun huoneessa jossa ei oo ikkunaa, mut ei se mitään ku on niin halpa) ja meiän ravintolavalinta oli aika huono. Mutta siis joo, ei oikein ehkä meiän maailmat kohdannu. Niin ja kaikki oli tosi järkyttyneitä ku kerroin täyttäväni täällä ollessani 26.

Keskiviikkona orientaatiot oliki jo ohi ja oli ekojen oppituntien aika. Meitä opettaa syksyn aikana kaks tyyppiä, ekana oli ihana nainen Paula. Heti kävi ilmi ettei noilla tunneilla juuri englantii puhuta, vaikka onkin kyse ihan alkeista. Se vaan selittää ja elehtii kunnes viesti menee perille. Ihan jees, luulen että tässä syksyn aikana ehtii oppia jonkin verran. Toinen opettaja oli mies, myöskin tosi mukava, ehkä joku Adrian nimeltään? Samat opetusmetodit käytössä silläkin. Yksi oppitunti kestää aina tunnin ja 10 minuuttia. Keskiviikkoisin niitä on kolme. Olin jo puolivälissä ihan poikki, oli nimittäin aika väsyttävää settiä. Meiän ryhmä on tosi pieni, siinä on kaks hollantilaista, yks jenkki, minä, yks kiinalainen ja neljä korealaista. Oli hauskaa huomata että mä oon ehkä porukasta se, jolle espanjan ääntäminen on helpointa.

Koulun jälkeen oli pakko mennä päiväunille, olin niin väsyny. Vielä unienki jälkeen päätä särki ja mieli meinas taas painua pohjamutiin, mut aattelin taistella vastaan ja mennä ulos pyörimään ja piristymään. Kävin syömässä jossain kivan näkösessä ravintolassa, ruoka ei ollu kummosta mut sain tosi hyvää palvelua (ei mikään itsestäänselvyys jos asioi täällä englanniksi) ja siitä tuli hyvä mieli. Käppäilin vaan vailla päämäärää ja kävin pyörimässä paikoissa joihin en oo vielä aiemmin eksyny. On tää kyllä kaunis kaupunki! Saisko nää talot, tai ainakin ne julkisivut, siirrettyy Kouvolaan? Ois ihan jees. Kävin apteekissa hakemassa lääkettä päänsärkyyn ja sielläkin palvelu oli tosi jees. Apteekkari sanoi muka puhuvansa vain vähän englantia, mut asiointi suju tosi hyvin, siitäkin tuli hyvä mieli. Loppuilta meni mukavasti kotona mm. Docventuresin parissa. Ois ollu treenitkin, mut kauheen myöhään (21-23) ja 40 min metromatkan päässä. Ei kauheen hyvä yhdistelmä aikasten herätysten kanssa.

Tänään oli taas aamulla koulua. Opiskelen siis maanantaisin, tiistaisin, keskiviikkosin ja torstaisin, aina aamulla klo 8:30 alkaen. Maanantaisin ja keskiviikkosin on kolme tuntia, tiistaisin ja torstaisin vaan kaks. Mukavasti meni, enkä ees väsähtäny ihan totaalisesti. Selvis, että meiän ryhmän kiinalainen on vasta 16-vuotias. Mä oon vanhin! Tai no korealaispoika on kans 25, mut oletan nyt et se on täyttäny vasta tänä vuonna ja julistan itteni vanhimmaks. Kävelin hollantilaistytön kanssa yhtä matkaa metrolle, sille oli tulossa poikaystävä viikonlopuks kylään. Saatan olla vähän kateellinen!

Täs on mun neljäs kämppis. Aiemmin se on vaan juossu karkuun tai tuijottanu jostain kaukaa, tänään se pesi mun hiuksia.

Mulla alko siis viikonloppu. Alotin sen ostamalla sipsii, suklaata, fanta limonia ja sangriaa!