kulta en mä tänne asumaan muuta

Oon ollu tosi huono blogin päivitteliä muia, mut ainaki voin nyt todeta ettei aika enää matele sillee ku ekalla viikolla. Tunteet on aika pinnassa ja pienet vastoinkäymiset tuntuu hirveen isoilta, mut on täällä kivaaki ollu.

Koulu on lähteny ihan mukavasti käyntiin. Ollaan opeteltu ihan perusjuttuja aakkosista ja numeroista lähtien, mutta myös tutustuttu esimerkiksi Latinalaisen Amerikan maantietoon. Välillä tuntuu ku oltas jossain eskarissa, kun katotaan kuvia eläimistä ja vertaillaan mitä lehmä sanoo milläkin kielellä. Koreaksi se muuten sanoo "MEEE". Oon kyllä oppinu jonkun verran jo nyt, vaikka en tosiaankaan pysty mitään järkevää keskustelua käymään espanjaksi.

Opiskelun lisäksi toi koulu ei oo kyllä tarjonnu yhtään mitään. Näin viime viikolla vapaa-ajallani kerran yhtä koulusta tuttua tyyppiä, kun pyysin sitä syömään. Ei oo sen koommin kuulunu siitäkään mitään. En jaksa yrittää väkisin ystävystyä kenenkään kanssa. Onneks on toi harrastus täällä kuitenkin, oon tykänny treeneistä ja viettäny yhden perjantai-illan superkivan derbypariskunnan kanssa. Ainaki niiden kanssa on jotain yhteistä!

Keskiviikkona näin mun lukioaikasta kaveria Liinaa, kun ollaan sattumalta yhtä aikaa täällä vaihdossa. Ei oltu nähty vuosiin, mut oli kuitenki tosi mukavaa ja kiva jutella jolleki, joka tasan tarkkaan tietää tän tunteiden vuoristoradan, ja tietää myös kuka mä oon ja mistä mä tuun. On se kokonaan uusiin ihmisiin tutustuminen kuitenki aika työlästä, ainaki mulle.

Eilen kävin kämppikseni Esan ja sen poikaystävän kanssa kattomassa flamenco-keikkaa yhessä pienessä baarissa. Tanssia siinä ei ollu, mut se musiikki oli tosi siistiä ja tunnelma aika mahtava, vaikka en laulun sanoja ymmärtänykään. Siellä oli laulajan lisäksi kitaristi, viulisti, tyyppi joka rummutti semmosta laatikkoa (en nyt jaksa googlettaa tän soittimen nimee, oon pahoillani) ja sit ihan vaan käsillään taputtava tyyppi. Mieletöntä toi taputtelu oikeesti, oispa mullaki esim joku rytmitaju! Keikan jälkeen käytiin vetämässä hyvät yösushit ja mentiin oikein kunnon homokarhubaariin, jossa tietty olin ainoo nainen. Ei haitannu. :D Tänään oon viettäny oikein ultimate darrapäivää, kello on yks yöllä ja oon saanu koko päivänä syödyksi kaks haukkua paahtoleivästä ja vähän karkkii. Ihan ok.

Terkkuja darrakasasta!

Universidad Antonio de Nebrija

Oon viettäny elämäni pisimmän viikon! Siltä se tuntuu. Mut koulu on nyt alkanu ja opiskelut on tältä viikolta jo paketissa.

Maanantaina koulu alko ekalla orientaatiopäivällä klo 8:30. Lähin vähä yli tuntia aiemmin kotoa, että ehin varmasti ajoissa. Ei se ees ollu hirveesti liioteltua, metromatkaan kaikkine ärsyttävine vaihtoineen meni jo joku 40 min ja vielä piti kävellä puolisen kilsaa koululle. Nenä kiinni google mapsissa taas kävelin, mut silti jotain ihan älytöntä ja epäloogista reittiä. Koulun aulassa oli sen näköstä jengiä oottelemassa, että olivat selkeesti samalla asialla ku minä. Mut harva siellä yksin pönötti, en tiiä onko jengi lähteny oikeesti porukalla vaihtoon vai osallistunu jo kuun alussa espanjan intensiivikurssille ja tutustunu siellä ihmisiin. Siitä aulasta meiät ohjattiin luokkahuoneeseen, jossa muutamat täti-ihmiset selittivät päivän ohjelmaa lähinnä espanjaksi. Sit lävähtikin jo tasotestit eteen, enkä saanu siihen lappuun juuri omaa nimeeni enempää tekstiä. Kaikilla muilla siinä vieressä kyllä kynät sauhus kovasti. Sit jo huudeltiinkiin suulliseen testiin, jossa ekana ilmotin että no hablo español, mutta sehä oli tietysti jo espanjan puhumista. Kovasti se nainen yritti kaikkee kysellä multa espanjaks, mut vähän yksipuolinen keskustelu oli. :D

Piritien yliopisto

Ton testin ja lomakkeen täyttämisen jälkeen ohjelmaan oli merkitty tunti vapaa-aikaa. Ööö okei. Menin virran mukana kahvioon ja reippaana kysyin parilta tytöltä jos voisin istua niien kanssa. (Itseasiassa tää ei ollu mun päivän eka sosiaalinen hetki, olin jo aiemmin yrittäny jutella yhelle tytölle, ehkä jenkki, mut se ei vastannu mulle MITÄÄN.) Ne osottautu ihan mukaviks tyypeiks, kumpiki oli Hong Kongista vaikka toinen ei sillee ulkoisesti ollukaan mikään kinkin näkönen. Ja selvis että jopa mä osaan enemmän espanjaa kun toinen niistä tytöistä, vähän helpotti kun luulin jo olevani ainoo tunari! Istuskeltiin sitten kolmestaan oottelemassa seuraavaa ohjelmanumeroa. Se oli lyhyt orientaatio koulun käytännöistä ja vähän yleisesti Espanjasta ja Madridista. Sit kierrettiin kattomassa kirjasto, tulostuspaikat ja tärkeiden ihmisten toimisto. Ja se päivä oli sit siinä. Jäi vähän outo fiilis, ei hirveesti mitään ohjelmaa eikä todellakaan mitään koulun järjestämiä bileitä tai muuta oheissettiä. Tutustuin vielä pariin korealaiseen matkalla takasin metrolle. Eli eka päivä oli hyvinki aasialaispainotteinen!

Illalla oli taas aika epätoivonen olo, mutta derbytreenit pelasti päivän kyllä täysin. Oli niin kivaa päästä kunnolla treenailee. Tapasin myös monta uutta kivaa tyyppiä ja palasin hymyssä suin kotiin.

Tiistain koulupäivän ohjelma kesti mun osalta noin vartin. Saatiin tasotestin tulokset ja lukujärjestykset. Mun syksyn ohjelma on pelkkää espanjaa. Aluksi A1, puolivälissä A2. Sopii mulle oikein hyvin! Koulun jälkeen ehdotin uusille tuttavuuksilleni tapastreffejä illalla. Mukana oli yksi ekan päivän tuttavuus ja yksi tokan päivän tuttavuus + tämän kaksi kaveria. Kolme tyypeistä puhu aika paljon keskenään ranskaa, yks kerto saaneensa just kämpän joka maksaa kaks tonnia kuussa (just kun olin ite kertonut että asun huoneessa jossa ei oo ikkunaa, mut ei se mitään ku on niin halpa) ja meiän ravintolavalinta oli aika huono. Mutta siis joo, ei oikein ehkä meiän maailmat kohdannu. Niin ja kaikki oli tosi järkyttyneitä ku kerroin täyttäväni täällä ollessani 26.

Keskiviikkona orientaatiot oliki jo ohi ja oli ekojen oppituntien aika. Meitä opettaa syksyn aikana kaks tyyppiä, ekana oli ihana nainen Paula. Heti kävi ilmi ettei noilla tunneilla juuri englantii puhuta, vaikka onkin kyse ihan alkeista. Se vaan selittää ja elehtii kunnes viesti menee perille. Ihan jees, luulen että tässä syksyn aikana ehtii oppia jonkin verran. Toinen opettaja oli mies, myöskin tosi mukava, ehkä joku Adrian nimeltään? Samat opetusmetodit käytössä silläkin. Yksi oppitunti kestää aina tunnin ja 10 minuuttia. Keskiviikkoisin niitä on kolme. Olin jo puolivälissä ihan poikki, oli nimittäin aika väsyttävää settiä. Meiän ryhmä on tosi pieni, siinä on kaks hollantilaista, yks jenkki, minä, yks kiinalainen ja neljä korealaista. Oli hauskaa huomata että mä oon ehkä porukasta se, jolle espanjan ääntäminen on helpointa.

Koulun jälkeen oli pakko mennä päiväunille, olin niin väsyny. Vielä unienki jälkeen päätä särki ja mieli meinas taas painua pohjamutiin, mut aattelin taistella vastaan ja mennä ulos pyörimään ja piristymään. Kävin syömässä jossain kivan näkösessä ravintolassa, ruoka ei ollu kummosta mut sain tosi hyvää palvelua (ei mikään itsestäänselvyys jos asioi täällä englanniksi) ja siitä tuli hyvä mieli. Käppäilin vaan vailla päämäärää ja kävin pyörimässä paikoissa joihin en oo vielä aiemmin eksyny. On tää kyllä kaunis kaupunki! Saisko nää talot, tai ainakin ne julkisivut, siirrettyy Kouvolaan? Ois ihan jees. Kävin apteekissa hakemassa lääkettä päänsärkyyn ja sielläkin palvelu oli tosi jees. Apteekkari sanoi muka puhuvansa vain vähän englantia, mut asiointi suju tosi hyvin, siitäkin tuli hyvä mieli. Loppuilta meni mukavasti kotona mm. Docventuresin parissa. Ois ollu treenitkin, mut kauheen myöhään (21-23) ja 40 min metromatkan päässä. Ei kauheen hyvä yhdistelmä aikasten herätysten kanssa.

Tänään oli taas aamulla koulua. Opiskelen siis maanantaisin, tiistaisin, keskiviikkosin ja torstaisin, aina aamulla klo 8:30 alkaen. Maanantaisin ja keskiviikkosin on kolme tuntia, tiistaisin ja torstaisin vaan kaks. Mukavasti meni, enkä ees väsähtäny ihan totaalisesti. Selvis, että meiän ryhmän kiinalainen on vasta 16-vuotias. Mä oon vanhin! Tai no korealaispoika on kans 25, mut oletan nyt et se on täyttäny vasta tänä vuonna ja julistan itteni vanhimmaks. Kävelin hollantilaistytön kanssa yhtä matkaa metrolle, sille oli tulossa poikaystävä viikonlopuks kylään. Saatan olla vähän kateellinen!

Täs on mun neljäs kämppis. Aiemmin se on vaan juossu karkuun tai tuijottanu jostain kaukaa, tänään se pesi mun hiuksia.

Mulla alko siis viikonloppu. Alotin sen ostamalla sipsii, suklaata, fanta limonia ja sangriaa!

Tuli hiki ja tuli kyynel

Lauantaina oli mun ekat derbytreenit täällä. Löysin paikalle muutamaa minuuttia yli kymmenen, jolloin treenien oli määrä alkaa. Melkein jo stressas myöhästyminen, mut sit muistin että tää on Espanja. Keräsin kaiken reippauteni ja kävin esittäytymässä kaikille tyypeille. Sen jälkeen ne vaan polotti toisilleen espanjaa, enkä tietenkään ymmärtäny mitään. Aattelin jo että tämmöstäkö tää nyt on, kukaan ei puhu mulle mitään eikä ketään kiinnosta. Mut kyllä se sit siitä lähti ja pääsin juttusille useemmankin tyypin kanssa. Selvis että nää lauantaitreenit onkin ihan aloittelijatason juttuja, mut ei se varsinaisesti haitannu, olipa ainakin pehmee lasku treenaamiseen.

Muuten päivä meni aika reisille. Kyhnötin huoneessani kattomassa striimiä oman joukkueeni pelistä Tampereella. Iltapäivällä kävin vähän pyörimässä keskustan vaatekaupoissa, mut en löytäny mitään. Kaikkialla tuntuu olevan jo hirveesti syysvaatteita, eikä semmosia näillä lämpötiloilla vielä huvittais käyttää. Paikalliset kyllä huitelee jo menemään pitkissä lahkeissa ja neuleissa. Kuuen maissa käytiin Esan kanssa ruokakaupassa, samalla se esitteli mulle kierrätyshommia. Täällä lajitellaan ihan tuttuun tapaan lasi, paperi ja pahvi, mut erikoisuutena on pakkausjäte, johon tungetaan kaikki maitopurkista metallitölkkiin. Kuulemma joku sit jatkossa erottelee sieltä muovit ja metallit, mut vähän oudolta toi tuntuu. Ilta menikin sit kyyneleitä pyyhkiessä, tuli niin järjettömän yksinäinen ja epätoivoinen olo. Olin ihan varma että en tuu saamaan täältä yhtään kaveria ja itken itseni uneen joka ilta jouluun asti. Mietin vaan että miks piti lähteä mihinkään, kun Suomessa kaikki oli niin hyvin. Että semmosta!

No nyt on kaikki paremmin taas. Tänään lähin seikkailulle La Gavian ostoskeskukseen, noin puolen tunnin metromatkan päähän. Tarkotus oli käyä huvikseen pyörimässä myös viereisessä Ikeassa, mut en sit lopulta shoppailun uuvuttamana jaksanutkaan. Mut nyt löyty niitä vaatteita! Siellä oli kaikki maholliset kaupat ja vähän vielä päälle. Kyllä vaan materia tekee onnelliseks, ainakin vähäks aikaa. Kävin shoppailun päätteeks syömässä. Haluaisin selviytyä noista ihmiskohtaamisista kaupoissa ja ravintoloissa espanjaksi, mutta eipä oo suusta juuri mitään holan tai graciaksen lisäksi lipsahtanut. Nyt kuitenkin päätin että pyydän ees sen laskun espanjaksi. Tilanne oli vähän huvittava, kun tarjoilija syömiseni jälkeen tuli kysymään multa jotain espanjaksi, ei pienintäkään hajua mitä se oli, mutta vastasin vaan että la cuenta por favor. Nii että mitä suotta kyselemään että saisko saman englanniksi.

Nyt meen nukkuu ja aamulla kouluun! Jännittää! Mut tosi kivaa kuitenkin, että arki alkaa.

Ekat päivät

Oon nyt viettäny täällä kaks kokonaista päivää. Torstaiaamuna ahdisti, että tänne mä nyt valitsin tulla olemaan ihan yksin, kun kaikki mun elämä on Suomessa. Sain Facebookissa avautumiseeni semmosta kommenttia että nyt hei oikeesti ja YOLO. Ryhdistäydyin ja lähdin ulos tutkimaan paikkoja. Kävelin Gran Víaa ja yritin adaptoitua paikallisten hitaaseen kävelytahtiin. Näillä ei kyllä tunnu olevan mikään kiire minnekään. Eikä mullakaan todellakaan oo, että kai mä voisin opetella vähän hidastamaan. Tuolla pääkadulla on paljon kaikkia vaatekauppoja, ainakin isoja ketjuliikkeitä. Kävin Pull & Bearissa pyörähtämässä, mutta ajattelin jättää shoppailuhommat kuitenkin myöhäisemmäksi, ettei tuu laukkuun lisää tavaraa vielä ennen muuttoa hostellista vuokrakämppään. Löysin vähän vahingossa kuninkaanlinnan, Palacio Real de Madridin, joka oli kyllä aikamoinen pytinki. Läksiäislahjaksi saamastani opaskirjasta luin, että siellä on 2800 kalustettua huonetta. Morjes. Kävin katsomassa myös Plaza de Españan, eli semmosen aukion jossa on jonkun Miguelin monumentti.

Kuninkaanlinna. Kuningasperhe ei asu tuolla, vaan sitä käytetään lähinnä virallisiin tilaisuuksiin.

Jonkun aikaa ulkona pyörittyäni lähdin hostellille. Olin sopinut neljäksi Esan kanssa treffit uudelle vuokrakämpälleni, oli ollut edellisenä päivänä puhetta että muuttaisinkin silloin. Päätin kuitenkin käyttää hostellivaraukseni loppuun asti, kun olin sen jo maksanutkin. Ja siihen kuulu aamupala! Mutta joo, menin neljäksi kuitenkin sopimaan maksuhommista ja muusta. Esa oli just päässyt töistä ja odotti mua valkkaripullon kanssa. Siinä sit muutama tunti vierähti ja jossain vaiheessa siellä olkkarissa istui mun lisäksi kummatkin suomalaiset kämppikseni ja kaksi jotain Esan suomalaista kaveria. Viiniäkin ilmesty vielä toinen pullo. Tapasin myös kolmannen kämppiksen, brittiläisen Harrietin. Kaikilla tuntui olevan jotain menoa, me lähdettiin Esan kanssa syömään. Olin jo tässä vaiheessa vähän päissään siitä viininjuonnista, mutta eihän se siihen loppunu. Mentiin johonkin Esan suosikkiravintolaan, jonka nimee en nyt just muista. Tarjoilija tunsi asiakkaansa aika hyvin, ja avasi viinipullon valmiiksi ennen ku oltiin ehditty tilaamaan mitään. :D Esa on asunu täällä jo 8 tai 9 vuotta ja puhuu sujuvasti Espanjaa. Sain hirveesti kaikkia vinkkejä niin kieleen kuin kulttuuriinkin liittyen, sääli että en muista enää puoliakaan... Tilattiin kolme pientä annosta, jotta sain maistaa useempaa juttua. Lihapullia ja leipää, espanjalainen tortilla eli perunamunakas ja nacholautanen. Kaikki oli tosi hyviä.

Oli puhetta baariin menostakin joskus myöhemmin illalla, mutta päädyin kuitenkin istumaan koko illan mm. Salkkareiden ja Narcosin äärellä. Ja hyvä niin, iski jo alkuyöstä aika huono olo kaikesta siitä viinistä ja ihan liian vähäisestä muun nesteen nauttimisesta. Päätä särki ja olo oli aika kurja. Myös aamulla! Koitin käydä aamupalalla mutten oikein saanut mitään alas. Huone piti luovuttaa klo 12 mennessä. Ajattelin siinä kohtaa, että en ehkä tuu selviimään hengissä laukkujen kantamisesta hostellin portaita alas ja vielä uuden kämpän portaita ylös. Oikeestaan mua vähän huvitti se tilanne jo silloin, vaikka olihan se kamalaa. :D Selvisin kuitenkin! Onneksi matka kämpälle ei ollut pitkä. Suurimmaksi ongelmaksi osottautui kuitenkin asunnon oven avaaminen. Olin saanu avaimen haltuuni edellisenä iltana, mutta en näköjään osannut käyttää sitä. Kokeilin ehkä 28 kertaa mutta ei vaan auennut. Ovikelloonkaan ei kukaan reagoinu. Esa heräs lopulta mun viestiin ja tuli sitten pelastamaan mut. Ja se oven avaaminen oli oikeesti ihan yksinkertasta...

En voi hyvin.

Sulkeuduin pariksi tunniksi uuteen huoneeseeni koomaamaan. Darra helpotti ja purin vaatteet laukusta kaappiin. Täällä mä nyt sitten oon melkein jouluun asti! Lähdin iltapäivällä ulos pyörimään, tällä kertaa suuntana läheinen puisto Retiro, josta olin lukenu jonkun verran etukäteen. Se on vähän ku Madridin Central Park. Ja oli se kyllä iso! Koitin metsästää lampea, mutta en löytäny sitä ilman google mapsia. Toi on semmonen paikka jossa vois käydä lenkillä. Tai siis aionkin käydä, kun kerran lenkkarit mukanani raahasin. Kävin syömässä pizzaa ja tuijottelin ohikulkijoita ja lammella soutelevia tyyppejä. Sieltä voi vuokrata soutuveneen.

Nyt illalla oon vaan relannu ja käyny ekaa kertaa ruokaostoksilla. Se on aina jännää ulkomailla! En osannu ees ottaa ostoksilleni koria, kun ne ei ollu mitenkään loogisessa paikassa. Ens kerralla sitten. Nyt käyn nukkumaan ja aamulla meen mun ekoihin derbytreeneihin täällä. Niin jännää ja kivaa! Haluun vaan päästä arkeen kiinni ja tutustua ihmisiin.

Sää täällä on tällä hetkellä aika ihana! Auringossa tulee kuuma, mutta varjossa on just lepposaa. Keskikesällähän täällä on ollu ihan järkyttävän kuuma, nyt on kämppiksien mukaan paljon siedettävämpää. Toivottavasti jatkuu tämmösenä vielä pitkään!

HEL - MAD

No aikamoinen päivä. Itkuhan siinä tuli ku piti aamulla sanoo Immolle heippa ja hypätä autoon. Tuntuu ihan kamalalta, vaikka tiiän että nähään jo reilun viien viikon päästä, kun se (höpönassupupusöpönen) tulee tänne. Pitää vaan tottuu tähän.

Olin lentokentällä hyvissä ajoin. Kävin droppaamassa matkalaukun itsepalveluhihnalle ja jouduin vielä kaivelemaan sieltä kamoja reppuun, kun painoa oli yks kilo liikaa. Tulee ihan mielenkiintosta siitä Suomeen paluusta sitte joulukuussa, ku tullessa jo painorajat paukkuu! Mut joo, lento oli myöhässä puolisen tuntia, mutta siinähän se aika meni kurjaa elämääni pohdiskellessa (lol).

Lento tuntu tosi pitkältä. Kiitos jeesus etten ottanu mitään välilaskullista lentoa, ois voinu vähän vielä enemmän raastaa sielua semmonen. Norwegianilla lensin, ei ollu mitään ruokatarjoilua. Paitsi maksullista ylihintasta settii tietty, mun lentoruoka oli sit pringlesii ja kokis. Madridiin laskeuduttiin kuuen maissa Suomen aikaa. Laukku löyty nopeesti, tulee aina voittajafiilis ku oma laukku tulee ihan ekojen joukossa. Suunnistin metrolle ja aloitin jännittävän matkanteon Madridin keskustaan ja hostellille. Piti tulla kolmella eri metrolla, enkä kertaakaan menny väärään kulkuneuvoon tai ees väärään suuntaan! Aika pro. Metroasemilla oli aika vähän rullaportaita, eli kannoin sitä mun 20 kg laukkua ihan jokuset portaat siinä matkan aikana. Chueca oli mun metromatkailun päätepysäkki. Nousin sieltä tunnelista hiki päässä ihastelemaan sairaan kaunista maisemaa. Nää talot ja pienet kujat on niin kauniita! Vaeltelin jonkun aikaa ja kysyin oikein neuvoakin (hei viittitkö näyttää täst kartalt et mis miä oikee oon), sit vaeltelin vähän lisää ja lopulta vähän vahingossa löysin oikeen kadun. Sitä ei näkyny mun kartassa, enkä saanu puhelimella ilman nettiä mitään karttaa auki. Hostellilla oli vielä sataviissataa (100500) porrasta käveltävänä. Mut selvisin! Huone on ihan kotoisa ja netti toimii hyvin, mikä on tietysti se pääasia.

Näkymät hostellihuoneesta.

Laitoin muutamat "moi oon hengissä ja perillä" -viestit ja lähdin sitten katsomaan sitä kämppää, joka sattumalta sijaitsee myös täällä Chuecan kaupunginosassa. Tapasin kaks mukavaa suomalaista (edelleen tosi random juttu, en missään vaiheessa suunnitellu mitään suomalaisiin tutustumista täällä) ja kämppäkin oli kiva. Oli kuulemma toinenkin vuokralaisehdokas, mutta sain heti hostellille palattuani viestin että se huone on mun jos vaan haluan. Ja halusin! Roudaan kamat sinne huomenna. Tää meni ihanan helposti, ei tarvi stressata!

Nyt oon aika poikki. Kävin tossa ihan naapurissa jossain meksikolaisessa ravintolassa syömässä, kun en tosiaan ollu syöny mitään oikeeta ruokaa koko päivänä. Yritin avoimin mielin juoda oluen, mut paskaltahan se maistu. Ois niin helppoo juoda olutta täällä, mut ku on siiderimuija ni sit vaan on. Ruoka oli ihan ok. Kolme miestä laulo ja soitti kitaralla jotain meksikolaisia lauluja kovaa ja korkeelta, sainpahan sitten itekin yhen serenaadin!

Mehikaano!

KÄÄK

Laukku on nyt pakattu ja painaa vähän turhan paljon (roller derby on painava harrastus). Iskä hakee mut huomenna kymmenen maissa aamulla ja lähdetään ajelemaan lentokentälle. Ääää!

Eka asuntonäyttökin on sovittu huomiselle. Luulin olevani tekemisissä espanjalaisen ihmisen kanssa, mutta sainkin englanninkieliseen viestiini vastauksen suomeksi! Meen siis katsomaan asuntoa, jossa asuu kaksi suomalaista ja britti. Hassu sattuma! Kämppä on ihan kävelymatkan päässä pääkatu Gran Víasta eikä vuokrakaan oo paha. Ja siellä on kissa! Huoneessa ei tosin oo ikkunaa, mutta toivottavasti en tarvi sitä huonetta juuri muuhun kun nukkumiseen. Toivotaan että tärppää, ois kiva jos ei tarvis stressata tätä kämppäjuttua kauheen pitkään.

Ei kai tässä sit muuta. Vietän tässä just vikaa iltaani Suomessa kattoen Hottiksia ruutu.fi:stä. :---)

Hello my name is

Moi, oon Salla. Lähen keskiviikkona, siis ylihuomenna, Madridiin vaihto-opiskelemaan. Täällä Suomessa opiskelen johdon assistenttityön tradenomiksi, Madridissa opiskelen espanjan kieltä ja kulttuuria. Kielitaidon osalta lähtötaso on aika lähellä nollaa, mutta syksyn aikana ehtii toivottavasti oppia jonkin verran.

Täs on mun naama!

Lähen vaihtoon, koska oon nössö. En tykkää puhua vieraanmaankieltä jos ei oo ihan pakko. Ja se on vähän paska ominaisuus ihmisessä. Siksi heitän itteni pää eellä syvään päähän. Tää vaihtojakso kestää vaan reilut 3 kuukautta, tuun jouluksi kotiin.

Laukun pakkaamisen jätin tietysti omalle tyylilleni uskollisesti viimisen päivän hommaksi, tarkoitus oli kyllä alottaa tänään. Muuten kaikki alkaa olla valmiina lähtöä varten. Paitsi ettei mulla oo vielä asuntoa. Enkä ehkä oo henkisesti lainkaan valmis lähtemään mihinkään. Mutta no, se asunto. Tätä on saanut selittää aika monta kertaa aika monelle ihmiselle, mutta tarkoituksena on siis hankkia huone jostain kimppakämpästä vasta paikan päällä. Varasin pariksi ekaksi päiväksi hostellihuoneen, ja tänään oon metsästänyt netistä lupaavalta vaikuttavia vuokrakämppiä ja pommittanut vuokranantajia viesteillä, toiveena saada asuntonäyttöjä sovittua loppuviikolle. Toivotaan etten joudu sillan alle.

Harrastuspuolikin on jo valmiiksi kunnossa, pakkaan nimittäin luistimet mukaan ja jatkan roller derbyä myös reissussa. Oon ollut yhteyksissä paikalliseen joukkueeseen ja mut on toivotettu tervetulleeksi treeneihin heti saapumispäivänäni. Tää on varmasti tosi hyvä väylä tutustua paikallisiin ihmisiin!

Madridissa asuu yli kolme miljoonaa ihmistä. Se on vähän enemmän kuin Kouvolassa. :|