Tuli hiki ja tuli kyynel

Lauantaina oli mun ekat derbytreenit täällä. Löysin paikalle muutamaa minuuttia yli kymmenen, jolloin treenien oli määrä alkaa. Melkein jo stressas myöhästyminen, mut sit muistin että tää on Espanja. Keräsin kaiken reippauteni ja kävin esittäytymässä kaikille tyypeille. Sen jälkeen ne vaan polotti toisilleen espanjaa, enkä tietenkään ymmärtäny mitään. Aattelin jo että tämmöstäkö tää nyt on, kukaan ei puhu mulle mitään eikä ketään kiinnosta. Mut kyllä se sit siitä lähti ja pääsin juttusille useemmankin tyypin kanssa. Selvis että nää lauantaitreenit onkin ihan aloittelijatason juttuja, mut ei se varsinaisesti haitannu, olipa ainakin pehmee lasku treenaamiseen.

Muuten päivä meni aika reisille. Kyhnötin huoneessani kattomassa striimiä oman joukkueeni pelistä Tampereella. Iltapäivällä kävin vähän pyörimässä keskustan vaatekaupoissa, mut en löytäny mitään. Kaikkialla tuntuu olevan jo hirveesti syysvaatteita, eikä semmosia näillä lämpötiloilla vielä huvittais käyttää. Paikalliset kyllä huitelee jo menemään pitkissä lahkeissa ja neuleissa. Kuuen maissa käytiin Esan kanssa ruokakaupassa, samalla se esitteli mulle kierrätyshommia. Täällä lajitellaan ihan tuttuun tapaan lasi, paperi ja pahvi, mut erikoisuutena on pakkausjäte, johon tungetaan kaikki maitopurkista metallitölkkiin. Kuulemma joku sit jatkossa erottelee sieltä muovit ja metallit, mut vähän oudolta toi tuntuu. Ilta menikin sit kyyneleitä pyyhkiessä, tuli niin järjettömän yksinäinen ja epätoivoinen olo. Olin ihan varma että en tuu saamaan täältä yhtään kaveria ja itken itseni uneen joka ilta jouluun asti. Mietin vaan että miks piti lähteä mihinkään, kun Suomessa kaikki oli niin hyvin. Että semmosta!

No nyt on kaikki paremmin taas. Tänään lähin seikkailulle La Gavian ostoskeskukseen, noin puolen tunnin metromatkan päähän. Tarkotus oli käyä huvikseen pyörimässä myös viereisessä Ikeassa, mut en sit lopulta shoppailun uuvuttamana jaksanutkaan. Mut nyt löyty niitä vaatteita! Siellä oli kaikki maholliset kaupat ja vähän vielä päälle. Kyllä vaan materia tekee onnelliseks, ainakin vähäks aikaa. Kävin shoppailun päätteeks syömässä. Haluaisin selviytyä noista ihmiskohtaamisista kaupoissa ja ravintoloissa espanjaksi, mutta eipä oo suusta juuri mitään holan tai graciaksen lisäksi lipsahtanut. Nyt kuitenkin päätin että pyydän ees sen laskun espanjaksi. Tilanne oli vähän huvittava, kun tarjoilija syömiseni jälkeen tuli kysymään multa jotain espanjaksi, ei pienintäkään hajua mitä se oli, mutta vastasin vaan että la cuenta por favor. Nii että mitä suotta kyselemään että saisko saman englanniksi.

Nyt meen nukkuu ja aamulla kouluun! Jännittää! Mut tosi kivaa kuitenkin, että arki alkaa.