Valencia ja sairaskertomus

Äitiki jo huomautti ettei oo paljo blogi päivittyny. No joo... Ei oo ollu kiireitä, oon vaan vähän huono saamaan asioita aikaan.

Lauantaina 3.10. hyppäsin heti aamusta Valencian bussiin. Olin siis ensin lähdössä reissuun ihan yksin, mutta Liina olikin varannut saman matkan ja säkällä vielä arvottu samaan bussiin mun kanssa. Toi oli Citylife Madridin järjestämä matka, ja busseja oli yhteensä neljä. Kaikki vaihtareita tai työharjottelussa olevia tyyppejä ympäri maailmaa. Sää oli aika kolea ja pilvinen, eikä biitsielämä varsinaisesti ollu ekana mielessä, vaikka se päivän ohjelmassa lukikin. Matka Valenciaan kesti kaikkineen varmaan viitisen tuntia, liikaa joka tapauksessa, eikä se aurinko sielläkään vastassa ollu. Mentiin ekana hotellille, jossa sain kämppiksekseni saksalaisen Vanessan. Samassa kerroksessa oli myös superpuhelias virolainen, puheliaita jenkkipoikia ja vaikka ketä, heti tuntu siltä ettei ois yksinään tarvinu olla vaikka oiski lähteny reissuun ihan keskenään. Vaihettiin nopeesti rantakamppeet päälle (vaikka edelleen sään puolesta vähän epäilytti) ja hypättiin takas bussiin. Biitsi oli ihana. Sää oli edelleen melko pilvinen, mut oli silti tarpeeks lämmin. Me oltiin Liinan kanssa supernälkäsiä, eikä siks ruvettu uimaan ja ilakoimaan, vaan lähdettiin metsästämään Liinan Valenciassa vaihdossa olevaa kaveria Jennaa, ja sitten ruokaa. Ja siinähän se biitsipäivä vähä niinku vierähtiki sitte. Syötiin rantabulevardilla ja fiilistelin merta, on se vaan kiva nähä välillä semmonen! Ruuan jälkeen Liina kävi vielä nopeesti uimassa, mua ei just sillä hetkellä oikein houkuttanu ku ei ollu enää hirveesti aikaa bussin lähtöön.

Törkeesti pöllin kuvan, koska omat oli surkeita: studentsvalencia.wordpress.com

Hotellilla suihkuhommat ja naamankampaushommat, ja kauppaan alkoholiostoksille. Etkot vietettiin Liinan saksalaisten koulukavereiden huoneessa, ja jossain vaiheessa kävästiin 100 montaditosissa huitasemassa huiviin parit herkulliset minisämpylät, tai mikskä noita nyt vois suomeksi kutsua. Joskus puolenyön paikkeilla bussi kuljetti meidät yökerhoon nimeltä L'UMBRACLE ja sekös vasta hieno paikka oliki. En oo varsinaisesti mikään klubityyppi, mut semmonen valtava ja hienosti valaistu terassi palmujen katveessa on ihan jees. Juomien saaminen vaan oli tosi rasittavaa ja hankalaa, kun baaritiskejä oli kyllä lukuisia, mut tiettyjä juomia sai vain tietyiltä tiskeiltä. Kokeilin mojiton tilaamista varmaan neljästä paikasta ennen ku tärppäs. Baarissa tuli tavattua vielä lisää suomalaisia, parhaimmillaan meitä istu saman pöydän ääressä viisi. Kello tais olla viiden paikkeilla, kun otettiin Liinan kanssa taksi mäkkärin autokaistan kautta kotiin.

Sunnuntaista ei oo hirveesti sanottavaa, koska olin noin kolmen tunnin yöunien jäljiltä ihan ihmisraunio. Hotellihuoneet piti luovuttaa siinä aamupäivästä ja sitten mentiinki vaan biitsille makaamaan. Kävin uimassa ja se oli kyllä päivän ehdoton kohokohta, niin ihanaa ja miellyttävää ja just sopiva lämpötila! Bussi takas Madridiin lähti joskus kuuden jälkeen illalla ja mulla oli ihan surkee olo. Flunssa rupes puskee päälle ja haaveilin vaan niin paljon suihkusta ja sängystä. Nukkumaan taisin päästä puolenyön aikaan. Tuntu kyllä hyvältä palata Madridiin ja omaan kotiin.

Ja siitä asti oonki ollu enemmän ja vähemmän kipeenä. Maanantaina en menny kouluun, tiistaina ja keskiviikkona menin väkisin, koska en haluu olla pois ja jäädä jälkeen, ja torstain olin taas pois.Viikolla ei tullu tehtyä oikeestaan yhtään mitään, mut viikonloppuna oli jo pakko päästä vähän ihmisten ilmoille. Kävinkin sitten vähän ulkona perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina, joka kerta eri suomalaisporukan kanssa. Miten sitä onki löytäny täältä niin paljon suomalaisia, vaikka alunperin lähti matkaan tuntematta ketään. Maanantai 12.10. oli vapaapäivä, koska Día de la Hispanidad, Espanjan kansallispäivä. Siitä eteenpäin viikko on hujahtanu taas nopeesti, ja nyt vietänkin taas viikonloppua. Lauantaina meen toimitsemaan Roller Derby Madrid vs Vienna Roller Derby -matsia, muita suunnitelmia ei sit ookaan. Paitsi tietty pitää siivota ja puunata, koska Immo tulee maanantaina. Tuntuu niin uskomattomalta nähdä, ihan ku edellisestä kerrasta ois paljon enemmän ku viis viikkoa. Mut oon niin onnellinen! Sit ihan pian marraskuussa tuleekin lisää vieraita, nimittäin mun vanhemmat ja pikkuveli. Ja myöhemmin muutamat kaverit. Kivaa päästä näyttämään mun tän hetkisiä kotikulmia muillekin, ja turisteilemaan itekin ihan kunnolla. Ja sit vielä kirsikkana kakun päällä on marraskuun viiminen viikonloppu, jolloin lähdetään Immon kanssa Köpikseen viettämään mun synttäreitä. Paljon on siis ohjelmaa luvassa ja luulenkin, että loppuaika täällä menee tosi nopeesti. Lyhyt aikahan tää tosiaankin on.

Hyvää kuuluu tänne siis!